Vaalenpunaisen pantterin teemalla

Olin kulkemassa kohti Kolmatta linjaa ja bänditreenejä, kun katuvalot sammuivat Kalliossa. Kovin oli pimeää, mutta nopeasti valot palailivat.

Nämä olivat vasta toiset bänditreenit tänä vuonna. En myöskään itsekseni oli juuri soittimeen koskenut, ei se ollut mukana Sveitsissäkään, joten kehitystä ei ole tapahtunut.

Päädyimme opettelemaan uutta soitantaa, ja eihän se minulta noin vain lähtenyt. Mutta ehkä se joskus tulevaisuudessa. Olihan alkuun vaikeaa soittaa juuri mitään, ja nyt sentään jo vähän osaan.

Kiirehdin Hakaniemestä ratikkaan. Pysäkillä odotteli joku toinen soittoharrastaja, mutta hänen laukkunsa oli isompi, kenties kitara. Mietin, miten näppärä soitin ukulele on: mahtuu pieneen tilaan ja kulkee mukana helposti. Minun kovakuorinen ukulelekotelo on lisäksi sopivan katu-uskottava (vaikka joku joskus onkin kysynyt, kannanko mukanani viulua).

Kun hyppäsin pois ratikasta Viiskulmasta, niin oli alkanut sataa rankasti. Kipitin kotiin ja kuivaan.

Kiirehtimiselle hyvä syy olivat tänään meille muuttaneet hoitokissan Humppa ja Suitsu. Halusin päästä näkemään, onko elukoiden sopeutuminen edennyt.

Ja näin minulla on taas uusi blogi. Kissablogi Kasitassu, olkaa hyvät!