Yllätetty

Rappiotädin kanssa istuttiin Rytmissä (kiitos vaan pöksyistä hänelle, mahtuvat!), ja näytin Facebookista Supersinkut-illan kutsua (minä ja Rappiotäti emme tunnustaudu millään lailla supereiksi eli olemme väärää kohderyhmää), kun Justin kyseli osoitettani Facebookin chatin kautta. Aikoi kuulemma lähettää kortin. 

Vastasin siinä nopsaan ja hihkuin, että ihan oikeaa postiako tiedossa. 

Vähänpä tajusin. 

Rappiotäti lähti ja minä jäin naputtelemaan Rytmiin. Puhelin soi ja ruudussa välkkyi Justinin numero. Vastasin möläyksellä: "Mitä ihmettä sinä soittelet?"

Kävi ilmi, että maailmanmatkaaja olikin ikkunani takana, vaikka olin kuvitellut hänen saapuvan Suomeen vasta helmikuussa. Ongelmallista oli vain se, etten itse ollut ikkunan toisella puolella, vaan siellä Rytmissä. Komensin miehen siis baariin ja sinne hän saapui, hyvävointisena omana itsenään. 

Eihän tuo ollut juuri muuttunut yli vuoden aikana. Aina yhtä komea ja charmikas!

Ja etsii nyt kotia, joten pistäkääs miehelle tietoja asunnoista. 

Justin lähti ja minä päätin ilahduttaa Erästä toisessa baarissa työskentelevää vastaamalla hänen karkkikutsuunsa. Ja sitten se ilta venähti, kun oli eläviä esiintyjiä ja kaikkea. 

Mutta että Justin on taas takaisin maisemissa. Oikein kiva juttu, sekin. 

Haastattelussa Tuula: Lavastava majakkaintoilija

Ja tänään on vuorossa Tuula. Siis pikkuveljen tyttöystävä. Samassa tilassa oli myös pikkuveli eli Matti, jonka välikommentit on merkitty M-kirjaimella.

Kerro, kuinka olet sekaantunut Koistisiin. 

Aloin seurustelemaan yhden heistä kanssa. Tai itse asiassa kävi niin, että se muutti mun luokse. 

M: Elämässä sattuu virheitä. 

Mikäs Matissa viehätti?

Se on se Koistisen luonne, mikä vetos. Sellainen rempsakka ja positiivinen. Semmonen ihana. 

Itse asiassa sinähän vielä kositkin. 

Kyllä. 

Ja sormuksetkin on blogimaailmalle kehuttu. 

Nyt teille tulee tällainen ero.

Kaukosuhde. Kyllä, neljä kuukautta. 

Kerro nyt vähän, minne lähdet ja miksi. 

Lähden Istanbuliin opiskelemaan sisustusarkkitehtuuria. Kohta osaan laittaa turkkilaiset matot ja vesipiiput kohdalleen feng shui´n mukaan (naurua). Opiskelen elämää siellä, ja vatsatanssia. 

Ja sen jälkeen sitten Tampereelle. 

Joo. 

Oot jo aika monessa paikassa Suomessa asunut. 

Hailuoto, Oulu, Kokkola, Raahe, Kuopio, Helsinki. Ja sitten jäi ne ulkomaanhypyt pois. Nyt alkaa ympyrä sulkeutumaan. seuraavaksi tulee sitten Vaasa!

M: Hailuoto ei tule enää, jos se on musta kiinni. 

T: Veneenrakentaja!

M: Tampereen työväenopistolla on veneenrakennuskurssi. Arvaa kuka ilmoittautuu sinne!

T: Hammaslääkärillä luin juttua Bengtskärin majakan omistajista. Sinne pitäis käydä käymään!

Mikä majakoissa viehättää?

Semmoinen, se merellisyys ja synkkä ja myrskyinen yö. Jotenkin tosi... mikä se sana on... Semmosia, vähän häivähdys menneestä maailmasta, kun niitä aletaan lopettaa. On se hurja, että siellä Bengtskärillä on asunut kuusi majakanvartijaa, ovat olleet aika eläväisiä paikkoja. Majakat on satumaisia, vähän kuin saunatonttu. 

Viime keväänä olit myös pitkällä risteilyllä. 

Purjehduksella. 

Heh, niin!

Kuukausi, Irlannista Suomeen. Majakkabongarina. 

Siinä on tietysti tekemistä, että saat Matin innostumaan merellisestä elämästä. 

Se kävi jo tutustumassa mun kanssa Estelle-laivaan. Ehkä ens kesänä, jos ehtis sillä purjehtimaan niin, että saa Matin mukaan. 

Nähtiinköhän me ekan kerran Libertessä?

Saattoi olla, sillä Pintandwefallin keikalla. 

Kun ette vielä seurustelleet. 

Niin, et vielä tiennyt, mitä tuleman pitäää. 

Eikä siitäkään ole kuin puoltoista vuotta. Noo, sen jälkeen on oltu vähän enemmän tekemisissä. Millaisia muistoja sulla on täältä Torkkelinmäeltä?

Ensimmäisenä tulee mieleen pörröinen, ihana kissa ja oikein vieraanvarainen emäntä. Sitten ihana takapiha, jonka takapihalla grillataan porukalla. 

Harmi, ette enää ensi kesänä ole grillaamassa mun takapihalla. 

Onneksi Tampere on lähellä. Ja meilläkin on takapiha. 

M: Ja etupiha. 

T: Sun pitää alkaa suuntaa työkeikkoja Tampereelle, niin saat syyn tulla käymään. Jos nyt syytä tarvii. 

Olet joutunut tekemisiin Koististen kanssa enemmänkin.

Koko perhe on tullut tutuksi. Pertti Koistisen kanssa oon hiihdellyt pitkiä retkiä, joten kunto on testattu miniäehdokkaalta. 

Mites muut Koistiset?

Ei valittamista, viihdyn oikein hyvin.

Sä et nyt voi sanoa muuta tässä vaiheessa.

Niin en voikaan! Oikein hyvin viihdyn. 

Millainen käsitys sulla on blogimaailmasta?

Ei oikein ollut mitään käsitystä ennen. Nyt on kyllä kiinnostus alkaa pitää matkablogia tuolta Istanbulista. Blogimaailma on auennut teidän Koististen kanssa. Täytyy nyt oikeesti alkaa pitää. 

Musta on ollut hämmentävää nähdä, millaisia ihmisiä on blogimaailmassa. Alkumielikuva oli, että ne on jotain tosi nörttejä. 

Värikästä sakkia, ei mitään harmaata perusmassaa. Mielenkiintoisia keskusteluja ja hyvää baariseuraa. Baarissahan niitä on nähnyt, tai illanistujaisissa sun luona.  

Olen kyllä katkera siitä, että osaat soittaa ukulelea paremmin kuin minä. 

Kyllä sä vielä kehityt.

Mites sun omat bänditouhut?

Jäissä on. Kitaraan en ole koskenut oikeastaan koko talvena. Mutta hankin rytmimunat. Ja tamburiinin. 

Toivottavasti Tampereella sais jonkun porukan kasaan. Bänditouhu kiinnostaa, ei sitä jaksa yksikseen rämpytellä. 

Matissa ei ole paljon apua musiikkipuolessa. 

Onhan sillä nyt huuliharppu. Tosin paljastui, että sillä oli jo ennestään. Se voi tanssia meidän keikoilla epärytmikkäästi. 

Miten noi sun opiskelut menee?

Periaatteessa pitäis valmistua puolentoista vuoden päästä kesällä. Mut otetaan siihen nyt se mahdollisuus venymisestä. Koulumatka vähän tuplaantuu 

(Tuulan opiskelupaikka on Lahdessa).

Mitä sie toivoisit isona tekeväs?

Toivon, että voisin yhdistää teatterimaailman, ja pystyisin välillä tekemään lavastuksia ja tienaamaan sisustusarkkitehdin hommilla. Teatterilla ei kuitenkaan tuu toimeen. Ja soittamaan rokkia. Se olis aika hyvä. 

Oot sie tuolta Matilta oppinut mitään? Onko Koistisesta hyötyä?

Oon ainakin koettanut opetella sellaista koistismaisen rentoa otetta elämiseen. 

Onhan sekin jo jotain. 

Kokkaustaitoja oon myös oppinut. 

Niin, siekin oot kasvissyöjä. Matti on tosi tehokas paasaamaan ekoasioista. 

Kyllä. Enpä mä nyt muutenkaan ole kauheasti shoppaillut. Mutta ehkä oon alkanut miettiä vielä kolmannen kerran ostaessa, tarviiko tämän nyt oikeasti. 

Vissiin ei ole kesähäitä tiedossa. 

Ei ole, katotaan nyt, onko kesä Suomessa vai vielä Istanbulissa. Ei ole, ei tartte vielä mennä pinkkiä mekkoa etsimään. 

Minähän olen Koistisen lapsista ainoa, joka ei ole ollut kihloissa. 

Kyllä mun kaverit oli ainakin ihan järkyttyneitä, tästä kihloihin menosta. "Mitä, sinä! Ei kukaan mene enää kihloihin!"

Mie en ollut järkyttänyt, positiivisesti yllättynyt. 

Etkö edes vähän?

No vähän. 

M: Sulle taidettiin soittaa ekana. 

Niin, tulin kilistelemään teidän kanssa. 

Rautaa on taottava silloin kun se on kuuma. 

Mut on se hyvä kun Matilla on niin hyvä naismaku.

Oijoi, kiitos. 

Ja sitten kuva georgialaishatut päässä (Tuulasta saadaan näin Tina Turner -henkinen!)

Haastattelussa Kervå: Sherryä, tissejä ja kuvia

Haastattelussa on tänään suloinen Kervå. (Taustaksi taas kerrottakoon, että haastateltaviksi päätyvät ne luonani vierailevat, joita muistan kysyä ja jotka antavat haastatteluun luvan.)

Kiva nähdä sua täälläkin, et ole vähään aikaan käynyt. 

No ei oo kerennyt. 

Miten oot ollut niin kiireinen?

Oon ollut töissä melkein joka päivä. Ja sit on ollut yks juttu. 

Me ei vissiinkään keskustella tästä yhdestä jutusta tämän enempää.

Voihan siitä sen verran paljastaa että yks juttu on yks nainen. 

Kissalle, joka asteli pöydälle: Tulit näyttää persettä sitten. 

Mut onnea nyt siitä yhestä jutusta, hyvä syy olla käymättä täällä.

Kiitos kiitos. 

Toit mukanasi sherryä. Tää on kyl eka kerta, kun kyseistä juomaa tuot tänne.

Se oli ihan hetken mielijohde Pasilan Alkossa. Mut kyl mä itse asiassa pidän sherrystä, kuten monesta muustakin alkoholijuomasta. Ja haluan huomauttaa, että tää on puolimakeaa. 

Mitkä on sun suosikkialkoholijuomia?

Karhun keppana, jotkut punaviinit, keväällä lonkero. 

Ja pikkujouluissa glögi.

Tietysti. Eli loka-joulukuu. 

(Maistelee sherryä) No ei tää nyt hullumpaa oo.

Ne makeathan on aika kauheita. Tämmöinen puolivälihän on ihan ok. Tätäkin on tehty vuodesta 1430. Siinäkin on ehtinyt kaikenlaista. En mä tiedä, onks toi ikä mahdollista. 

Miten paljon oot viimeisen viikon aikana juonut?

Itse asiassa yllättävän vähän. Viikon... Hetkinen. Edelliset kunnon pleksit menee yli viikon taakse, ne oli viikko sitten lauantaina. Sen jälkeen on ollut pari olutta ilta, mikä on harvinaisen vähän. Mut mun uudenvuoden lupaushan oli juoda edes hieman vähemmän. Silloin olikin aika totaaliset pleksit, vedettiin jonnekin aamukahdeksaan. Ja tuli käytyä tanssimassa lostarissa.

Oho! Et sä vaan mun luona koskaan tanssi. 

Enkö? Jaa, okei. Toisaalta, tää ei ole disko. 

No joskus melkein on. 

Niin joo. Vaatteiden perusteella. 

Vakioaihehan näissä haastatteluissa on se, milloin on tavattu ekan kerran.

Eiks me tavattu ekan kerran tavattu blogimiitissä Milenkassa, hyvin lyhyesti, siis todella lyhyesti. Silloin mä ainakin näin sut, tai siis tunnistettava näköhavainto. On toki mahdollista, että on baarissa törmätty joskus muulloinkin. 

Milenkan miitti oli ehkä syksyllä 2006. (Etsii blogistaan tiedon). Mulla on täällä kuvakin susta!

Yllättävän vähän aikaa siitä on. 

Niin, viimeisen vuoden aikana susta on tullut oikeastaan yksi parhaista tämän hetken ystävistä.

Oho, yllättävä arvonimi. En ole ajatellut asiaa tuolta enkä miltään muultakaan kantilta. 

No kuulut tähän ns. naapurustoon, niin se helpottaa hengausta. 

Joo, mut ei se tota Rappiotätiäkään ole hirveesti rajottanut, vaikka asuukin vähän kauempana! (naurua)

No oothan sä vähän sellainen mun terapeutti, välillä ainakin. Ja hyvä sellainen. Sun mielestä mä vaadin itseltäni liikaa.  

Joo. Mä yritän kannustaa muita olemaan positiivinen, koska en itse osaa olla sitä aina. Aina sitä voi muita neuvoa, että älkää tehkö niin kuin minä teen. 

Mut sä oot ihan vitun liian vaativa itteäs kohtaan, oikeesti. 

Tiedän. Mut kun ei osaa olla muuta. 

Lähdit myös innolla mukaan ukuleleprojektiin.

Kysehän on tasan siitä yhdestä videosta, se Hyvät, pahat ja rumat. Sen jälkeenhän kukaan ei voi olla rakastamatta ukulelea. Meidän bändihän on Pentelele, mut yhtä hyvinhän se vois olla Hyvät ja ruma. (naurua)

Mut sähän oot komea, eli kuka se ruma olis?

No minä. Mut siis vakavasti ottaen: toihan on oikeasti hyvä tapa soittaa edes vähän. Oon soittanut kitaraa 30 vuotta, mut viimeisen kymmenen vuoden ajan ihan liian vähän. Eli tuleepahan soitettua edes vähän, ettei sormet kangistu. 

Tuntuu kyl kitara tosi omituiselta sen jälkeen, kun on soittanut ukulelea: ihan kuin yrittäis syödä spagettia lapiolla. 

Me sun bänditoverit ei kyl treenata tarpeeksi... 

Se on kyl tosi ikävää. Sitä kun muistelee omaa kitaransoiton aloitusta, niin kenenkään ei tarvinnut kehottaa treenaamaan, vaan sitä soitti about kahdeksan tuntia ihan ilokseen. Tosin mä olin silloin nuori ja innokas, eikä ollut muuta tekemistä kuin koulu, johon ei tarvinnut hirveesti uhrata aikaa. 

Onhan se tietty ihan eri aloittaa kolmekymppisenä mitä tahansa instrumenttia. 

Niin, kun meikäläiselläkään ole mitään musiikillista taustaa. Tuntuu, että oppii nopeasti näin alussa, kun ei osaa mitään.

Varsinainen soittaminen vaatii sitä rutiinin hankkimista, siis sitä, että tulee tunteja siinä rämpyttämisessä, sillä sen saa haltuun, ei mitenkään muuten. 

No millaisia muistoja sulla on täältä Torkkelinmäeltä?

Täältähän on aivan älyttömän mukavia muistoja. Etenkin tuolta takapihalta, joka nyt on lumen peitossa. Yks hauskimpia kesiä oli viime vuonna, kun aina voi kömpiä valmiin grillin ääreen Marin takapihalle. Ihme, ettei nuo naapurit ole sanoneet mitään, kun se oli aika jatkuvaa jossain vaiheessa. 

Et paljasta oikeaa nimeäsi blogissasi. Miksi?

Mä en halua ton blogin tiimoilta setvimään työasioita. Se on ainoa syy, ei mulla siihen muuta syytä ole. 

Mullahan on siis munnimi.com, mut sitä vaan ei ole ikinä saatu toimimaan. Siellä vois sit oikeesti käsitellä ne muut asiat. 

Junakohtaus purppas mulle viikonloppuna blogimiesrankingista tai siis siitä, etten maininnut sitä. 

Oliks se katkera?

Kyllä. Mikäs sun fiilis, sähän oot siellä nimettynä?

Oon yllättynyt ansaitsemastani, tai ansaitsemattomastani, huomiostani. Mut en tajuu, mitä mä siellä teen, eihän mulla ole mitään jakoa verrattuna Mitvitiin tai PA:han. Tai edes Haakanaan. 

Haluan tähän laittaa sen yhden edeltä miettimäni lauseen: 

Mitvit on niin  söpö, että sen täytyy jo sattua (naurua). 

Niin, Mitvit on kyl tosi söpö. 

Mä oon vaan läski loppuunpalanut äänimies. Tyttöystäväkin vittuilee koko ajan, ett milloin sä alat kaljuuntumaan. 

Mut oothan sä kauheen sympaattinen ja ihana. 

Niin. Tosi ihana. 

Mut mä oon kuitenkin sarjaa alempana kuin Mitvit. 

Mut Mitvit ei asu Kalliossa. 

Enää. Mitvithän oli ennen linjojen "kreikkalainen humala". Se oli kyllä surullista, että se muutti pois. Mut yks mun blogiskenen kohokohtia on ollut se, kun oon ollut muuttamassa Mitvitiä pois Kalliosta. 

Sä lähetät mulle viestejä, kun mun blogissa on kirjoitusvirheitä. Ootko harkinnut työtä tekstitöiden parissa? 

En, en ole harkinnut. 

Kannattais. 

No mikä ura se olis, että kyyläis toisten virheitä? Mullahan on se toinen blogi, jossa mä niitä bongailen. Mut se on oikeesti täysin satunnaista: ne mitkä tulee vastaan, niin heittelen sinne. Sinänsä mä oon aina ollut hyvä bongaamaan mokia. Kai se on joku taito sekin. 

Mut en mä ole varsinaisesti kielellisesti lahjakas, ett oikeesti jotain kirjoittamishommaa. 

Seurailet aina vierestä Marinadin ja Rappiotädin meininkejä. Millaisia ajatuksia heistä herää?

Pahuksen mukavaa seuraa. Varsinkin kulinaarisesti.

Sun mielestä mä olen joskus myös liian nopea. 

Niin, muun muassa kävelemään. 

Meil on vähän nyt ulkoilutreenit jäänyt. 

Joo, voisin mä sanoa muitakin asioita, joissa sä oot liian nopea, mut en mä nyt kehtaa, kun tää on kuitenkin koko perheen blogi. 

Niin, koko Koistisen perheen. Josta tulikin mieleen, että oot tavannut myös veljeni. 

Molemmat, joo. Hehän ovat vallan valloittavia hahmoja, hyvinkin erilaisia keskenään. 

Äidinkin melkein tapasit, mut et sit kuitenkaan. 

Niin joo, meillähän oli jotain tekstarihommaa, kun äitis oli täällä. No eipä tullut nähtyä sitä supermarttaa. 

Tästäkin haastattelusta on tullut jo tosi pitkä. 

Mitä pidempi, sen parempi. 

Miks sie viihdyt Kalliossa?

Tjaa. Oli oikeastaan aika sattumaa, että silloin kun tuli ero 2001, niin löytyi Josafatinkadulta halpa vuokrakämppä. Meininki oli ihan jees. Kun se vuokrasopimus loppui, niin aattelin, että meenpä lähemmäs duunia Pitäjänmäkeen, jossa totesin, ettei ihminen voi siellä asua. Ja aloin katsoa kämppiä Kalliosta ja muutin takaisin Kallioon. Takaisin Kallioon voi laittaa vaikka Italicilla. 

Täällähän älyttömän mukavaa asua. Paljon muusikko- ja toimittajakavereita ynnä muita alkoholisteja. 

Niin, tuo eräskin toimittaja eli Olli mainitsi sinut haastattelussaan.

Niin, mähän olen Ollin varastonhoitaja. 

Ja minä olen sinun toimistotarvikeostaja (naurua).

Niin.

Tulit yhteisissä firmapikkujouluissa tunnetuksi tarkasta kädestäsi. 

Voisin sanoa, että tarkka käsi tuli minullekin yllätyksenä. Mari viittaa tässä erään ei-kuunnelluksi toivotun cd-levyn poistumiseen raollaan olevan ikkunan kautta. Mitä siihen nyt voi sanoa. 

Levy oli kuitenkin kelvannut jollekin muulle. 

Aamulla se oli siinä, mut iltapäivällä ei enää. Kyseessä oli siis jokin Ultra Bran levy. 

Olisko ollut Kalifornia. 

Joo niin oli. Mä en oikeesti ole kovin hyvä heittää, eli en ole menestynyt esimerkiksi tikanheitossa. Joten sinällään harvinainen tapahtuma. 

Sulla on kohta synttärit. Onko lahjatoiveita?

Varsinaisesti ei, sillä mullahan on kaikkea, mitä voi toivoa. Mut ainahan sä voit yrittää yllättää. 

Kauheat paineet. 

En mä osaa koskaan toivoa mitään. Tai sit ne toiveet on niin kalliita. 

Varmaan saat Rappiotädiltä saippuaa. 

Jee! Sehän olis hienoa, jos se olis omatekemää. 

Nyt luodaan Rappiotädille paineita. 

Yksi mun kaveri lupas tuoda mun hupparin mulle synttärilahjaks takaisin. 

Mullakin on yks sun muki.

Ai niin, sä voit antaa sen. 

Mitä iloa sulle on blogeista ollut? Miks sä kirjoitat?

Mullahan toi homma tietysti lähti muiden seuraamisesta. Ei mulla itsellä ollut mitään tarvetta päiväkirjahommaan tai sellaiseen. Sehän lähti näistä "Kysyn vaan" -tyylisistä hommista. Ja mitä näitä muita humööriblogeja silloin oli. 

Nimimerkki lähti siitä, kun kommentoin muita blogeja niin, että keksin joka ikinen kerta uuden nimimerkin ja yritin keksiä aina mahdollisimman tyhmän. Kervå oli niin tyhmä, etten pystynyt sitä enää ylittämään ja se jäi. 

Hauskahan se on kirjoittaa niitä näitä. Toivoisin olevani hyvä kirjoittaja, mut enhän mä sillai ole. 

Ai miten niin et ole?

En mä pysty lonkalta kirjoittamaan, se vaatii tosi vahvan inspiraation. Pitää olla jotenkin innostunut tai tuohtunut. 

Eiköhän toi päde aika moneen. 

Sä oot toimittaja ja tiedät, että pitää pystyä kirjoittamaan, vaikka ei olis sisiäistä paloa siihen aiheeseen. 

Onko sulle jäänyt joku oma blogiteksti mieleen?

Ei, ei ole kyllä silleen... No joo... Yks oli se mitä mä haudoin tosi pitkään oli se alkoholiteoria, se oli se piin selitys. 

En mä muista. 

Mikä on luku pii? 

Hmm, kaivellaanpas. (Googlausta). Löytyi, kyllähän mä nyt tämän muistan, kun näin!

Onko Facebook vaikuttanut sun bloggaamiseen?

On ikävä kyllä vaikuttanut ihan selkeesti, vähentävästi. Kirjoittaminen kun ei ole mun vahvin laji, myöskään fyysiseti. Eli mä en osaa tota kymmensormijärjestelmää. Eli kirjoittamiseen käytetty aika on rajallista. Kun tulee Facebookiin kirjoiteltua jotain, niin ei tule blogiin tule naputettua. Välillä tulee FB:ssa aika pitkätkin pätkät tsättäiltyä erinäisten tyyppien kanssa. 

FB on tavallaan blogin seuraava vaihe. Siinä on paljon samaa. Siinä on enemmän sitä nopeaa interaktiivisuutta. Musta se on aika luonteva jatko-osa. 

Mut säkään et ollut alussa mitenkään intona FB:sta. 

Sitä oli jotenkin helvetin vaikea käyttää. Ehkä siinä käyttöliittymässä oli jotain, joka ei ollut ensikertalaiselle luontevaa. Mut kyl sen nopeasti oppii. Ja kyllähän se pykii aika usein. 

Ootas, katon, montako yhteistä FB-kaveria meillä on. 22. 

Okei. Mua vähän häiritsee se, että se yks muija poisti sen kuvan, jonka perusteella mä otin sen kaveriksi. 

Et kuitenkaan oo tiputtanut sitä pois sun frendilistalla?

En tietenkään. Se oli niin hienoa, kun tyypillä on vain yksi kuva ja se on sen tisseistä. 

Saatiin tissitkin mukaan tähän keskusteluun! Sä todellakin pidät tisseistä. 

Kyllä. Kukapa ei?

No näin heteronaisena on vaikea ymmärtää tiettyjä puolia siitä. 

Mitä helvettiä, luulishan sitä pitävän kun itselläkin on. 

Ehkä just siksi, kun ne on liian arkiset. 

Pitäiskö olla erikseen arki- ja juhlatissit?

Joo. Se olis kätevää, kun lenkille lähtiessä olis pikkutissit, jotka ei haittais lenkkeilyä. 

Niin, vaihtotissit, se on varmaan aika tulevaisuutta. 

No tähän on ehkä ihan hyvä päättää. Vai oliko sulla vielä jotain?

No ei... Kuvaamisesta ei puhuttu sanaakaan. 

Oot tunnettu myös siitä, että sulla on aina kamera mukana? Miksi?

No varmaan siksi, että mulla on kamera aina mukana?

Äh, miksi sulla on se kamera mukana?

Tykkään ottaa kuvia, ikään kuin harrastan kuvaamista. Onks se niin ihmeellistä?

No ei....

Harrastin kuvausta joskus parikyt vuotta sitten. Sitten tuli pieni tauko, tuhottuani äidin kameran appelsiinivodkalla. Mut sitten aattelin, että alanpa uudelleen harrastamaan, että olis muutakin tekemistä kuin dokaaminen. Mut yllättäen tää kuvaaminen ei vähentänyt dokaamista. Mut tulipahan uus harrastus lisää. 

Niin, sulla on myös kuvablogi. 

Niin, jossa on säälittäviä kuvia Kalliosta. 

Tähän me voitaiskin sit ottaa kimppakuva meistä! Vähän rekvisiittaa mukaan ja silleen. 

Kuvassa siis haastattelija ja haastateltu. 

Kipusiedätys

Juteltiin eilen Rappiotädin kanssa kipukynnyksestä (tietysti myös monesta muusta asiasta, sillä olimme itse asiassa koko vuorokauden huutoetäisyydellä toisistamme. Emme kyllä huutaneet, mutta esimerkiksi kävimme Eesti Marketissa, talvipuutarhassa, kirpputorilla ja ajelimme ysin ratikalla). 

Minulla on harvoin kipuja, joten sikäli on vaikea sanoa juuri mitään. Päähän sattuu harvoin, eikä kuukautiskivutkaan vaivaa (ne vähäisetkin päättyivät vuosia sitten sen myötä, kun lopetin e-pillerit enkä ole hormoneja sen jälkeen ehkäisyssä käyttänyt). 

Umpilisäkeleikkauksesta kotiutuessani, samoin kuin viisaudenhampaiden poisto-operaation jälkeen, en juurikaan tarvinnut määrättyjä vahvoja särkylääkkeitä, kun ei vaan sattunut.  

Silti ainakin uskottelen itselleni, että kestän kipua kohtuullisen hyvin. Hölmö luulo, sillä eihän kipua voi mitenkään aukottomasti mitata. 

Mutta sitten jos sattuu, niin en kovin helposti nappaa särkylääkettä. Jostain syystä haluan kokea sen kivun. Haluan tietää, mitä kroppani käy läpi. 

Kuvittelen myös olevani jollain lailla melko fyysinen ihminen. Koen hyvän- ja pahanolon tunteita kroppani ansiosta ja sen välityksellä. Pistän kroppani mielelläni rasittumaan liikunnan kautta, ja jos olen huonolla tuulella, niin yleensä mieliala kohenee lenkillä. Jos minulla on jokin vaiva, joka estää liikkumisen väliaikaisesti, turhaudun helposti myös henkisesti. On saatava edes kävellä. Ja tokihan fyysisyyteen liittyy myös seksuaalisuus.

Kipukin on osa tätä fyysisyyttä, sielun ja ruumiin yhteyttä.

Olen sivusta seurannut oikeasti kipuilevien ihmisten olemista ja ihmetellyt lääketieteen nuivaa suhtautumista kunnon kivunlievitykseen. Muistan joskus lukeneeni artikkelin, jossa kipuasiantuntija sanoi, että oletettavasti suuri osa heistä, jotka sairasvuoteellaan toivovat eutanasiaa, eivät sitä toivoisi, jos kipulääkitystä annettaisiin kunnolla. 

Sen verran minuakin umpilisäkeleikkauksen jälkeen sairaalassa sattui, että halusin kunnon lääkkeet. Miksi niissä pitäisi pihtailla valvotuissa olosuhteissa? Jos leikkauksen jälkeen kerran voin olla kivutta, niin tietysti ennemmin niin kuin kärvistelyä tuskissa. 

- - -

Muita kommentteja viime päiviltä: 

- Kalle Haatanen avasi oman blogin. Uu jee, fanitytöt kiittää! (Aiemmin Kallesta kirjoitettamaani)

- DocPointissa näin kolme leffaa: kahdessa oli mukana tuttu tekijä, kolmannen liput sain Tiinalta bloginsa arvonnassa eli kiitos sinne. 

- Minut pyydettiin juhlapuhujaksi kotikylän marttayhdistyksen 90-vuotiskemuihin toukokuussa. Hämmentävää!

- Bänditreenit jatkuvat, ja taas on kyselty keikalle. Myönnän, että ukuleleharjoitteluni ei ole ollut niin tehokasta kuin pitäisi, joten lupaan taas yrittää parantaa tapani. 

- Tapasin lukuisia tuttuja, joiden kanssa käytiin myös yllättävän suureksi paisuneita keskusteluita sinällään mitättömistä asioista. 

 

Haastattelussa Olli: Vakituinen yllätysvierailija

Haastattelu tehtiin alkuillasta, mutta en ehtinyt sitä muokata julkaisukuntoon vasta kuin keskiyön tienoilla.

Koodinimen Olli haastattelu:

Päädyit hieman yllättäen tänne Torkkelinmäelle. 

Unohdin avaimet kotiin ja sit oli oikeestaan kaksi vara-avainjärjestelmää, jotka molemmat vähän kusi. Tein sen, mitä järkevä ihminen tekee, eli menin Rytmiin ja laitoin Facebookin statukseksi, että olin Rytmissä. Tosin kyllä myös soitin sulle.

Lisäksi jo monta päivää sit laitoit, että olis kiva nähdä, niin aattelin, ett Mari on kotoisassa mielentilassa. 

Blogihaastattelujen vakioaihe eli milloin ollaan ekan kerran tavattu?

Ootas nyt, oliko se silloin Mediapäivillä? Kyl se varmaan se, Haakanankin oon siellä tavannut. Ja Suviko ehkä. Kyl se varmaan. Pari vuotta sitten. 

Virtuaalitapaamista on varmaan ollut. TalSaan kirjoitin jonkun lyhyen jutun jostain word-of-mouth'iin liittyen ja olit kommentoinut sitä blogissas, ettei toimittaja tiedä mistä puhuu. Kävin sitä sulle vastakommentoimassa. Siitä kommentointityylistä huomaa, ettei kirjoittajat tunne toisiaan. 

Tämän jälkeen olemme lähentyneet suuresti. 

Ainakin kaksisataa kilometriä. Tosin minähän tein sen tiedustelumatkan tänne. Kun sua luultiin mun tyttöystäväks.

Niin, siis se oli viime keväänä. 

Sullahan on Liperi ja sit Jyväskylä, joten meillähän olis näitä sivuamistangentteja. Ja nyt ollaan molemmat Kalliossa. 

Miltäs Kallio tuntuu?

Mähän olen ylistänyt Kalliota kaikille. Paikka on mainio, siis sijaintina, ja kämppä on vallan siedettävä. Ja täällä on mukavia ihmisiä ympäristössä, Kalliossa ja Helsingissä. 

Mulla ei ollut mitään negatiivista mielessä Helsingistä, mut ei mitään erityistä tavoitettakaan päästä tänne. Kun kesällä oli asunut muutaman kuukauden täällä, niin oli kiva huomata miten paljon kaikkea ja kaikkia. 

Sä oot tavannut pikkuveljen ennen mua. 

Ei kun haastatellut sitä puhelimessa. 

Ai joo.

Se kuulosti jotenkin, miten sen sanois, no, se oli se niiden perustama lehti. Tosin enhän tietysti tiennyt, että se oli veljes. 

Olit otettu siitä, että Rappiotäti mainitsi sut kahdesti blogihaastattelussa.

Haluatko päästä jotenkin ylöspäin blogimiesrankingissa?

Suunta on pakostakin alaspäin, koska onnistuin tekemään hyvän ensivaikutelman. Mitä enemmän totuus paljastuu, niin sitä huonommaksi käy. 

(Keskustelua siitä, ketä tyyppejä blogimiesrankingiin kuuluu: Mitvit, Haakana, PA, Kervå...)

Nyt kun harkitsen kilpailijoitani, niin ehkä pystyn pitämään asemani. 

Onko sulle tullut jotain yllätyksiä liittyen blogipiireihin?

No se, missä Kervå asuu, niin oli hauska sattuma, kun se selvis. Kun aina puhuit siitä, mitä se tekee ja se oli paljon esillä, niin se oli kiinnostavaa. 

Muuten kuin näiden Kallion piirien kautta en olekaan juuri tutustunut. Blogitapaamiset on jääneet kummiskin väliin. 

Ehdottomasti on mukavaa, että tutustumista on tapahtunut. Kallioon muutto on vaikuttanut siihen. Kun muutin Tampereella ja olin aloittanut freeuran, niin se merkitsee, ettei tapaa työn myötä ihmisiä. Täällä sitten oli edes ohut linkki, joka mahdollisti tapaamiset ja tutustumiset. 

Tapasit juuri myös kuuluisan vuokraisäntäni. Vastasiko odotuksia?

Jostain syystä aattelin, että Karri-nimisen täytyy olla nuorempi.

Aika tehokkaan ja aikaansaavan oloinen: kävi tekemässä hommat, kävelytti kissan ja lähti himaan.

Meidän pitäis varmaan lähteä leffaan. Ett tää oli sit tässä. 

(Kävimme katsomassa DocPointissa Täynnä Tarmoa -pätkän. Tosin tätä ei oltu etukäteen sovittu, mutta sattumalta molemmilla oli päämääränä sama leffa.)

Palasista

Viime päivinä tapahtunutta:

Lauantaina tehty blinitaikina, joka sunnuntaina paistettiin veljen luona. Tämän seurauksena löydetty pari päivää huoneenlämmössä oleillut puolikas voipaketti. Voi voi. 

Ostettu uudet vihreät Karhun juoksulenkkarit ja testattu ne kerran.

Kuultu, että nainen on riittävän hyvä, jos a) osaa laittaa ruokaa ja b) on hyvä sängyssä. 

Saatu keräkaali. 

Luettu kirja. 

Vastattu kirjastossa kysymyksiin ukulele-soiton edistymisestä.

Valmisteltu luentoa, haastateltu, kirjoitettu lukuisia sanoja. 

Jätetty tiettyjä muistoja muistelematta ja sen sijaan keskitty miettimään tulevaa kesää. 

Kohdattu sattumalta useampi tuttu. Yhden seurana päädytty ravintolaan juomaan teetä.

Isän kanssa todettu puhelimessa, miten nykyajan nuoriso ja oli se toisin, niih!

Syöty mm. sienimunakasta. 

Hankittu ja saatu lippuja DocPointiin. 

Seurattu neulonnan edistymistä. 

Viestitty Facebookissa. 

Omien mietteiden lisäksi pohdittu muiden mietteitä. 

Unohdettu ostaa lisää kahvia. Sen sijaan muistettu basilika ja omenat. 

Kysytty ja jätetty kysymättä.

Oltu tyytyväisiä ja hyväntuulisia. Ja vastapainoksi oltu väsyneitä ja huonotuulisia. 

Haastattelussa Pekka: Tipatonta Pentelele-kehua

Hei Pekka. Sovittiin, että olet Pekka tässä haastattelussa. 

Siehän oot jo pitkään pyörinyt blogeissa, kerro vähän siitä.

Oon ihan varmastikin Suomen parinkymmenen ensimmäisen bloggaajan joukossa, en ensimmäinen, mutta hang around -joukossa. 

Miks aloitit blogin?

Kotisivut on ollut vuodesta 1994 ja kun ne taas oli kriisissä, niin huomasin, että blogi oliskin helppo tapa pitää sitä pystyssä. Ensin varmaan Bloggeriin, sitten Wordpressiin. Kun työt alkoi liipata liikaa blogin aihepiiriin, niin lopetin sen. Mutta oon sittemmin blogannut sekä omalla nimellä että etunimellä. 

Mitäs sinä muistat meidän ensimmäisestä kasvokkaistapaamisesta?

Tää on varmaan sama vastaus kuin monella muulla, eli oltiin Rytmissä, hah. Näin Haakanan pöydässä nuorten naisten kanssa ja änkesin pöytään. Päädyin jopa jatkoille, joille sinä et kyllä päätynyt. Oli hauska ilta kaikin puolin. 

Mie muistan sen, että kysyit, että ai, sä oot Mari Koo. 

Joo, niin kyllä. Haakanan kautta varmaan jotenkin törmännyt. Haakana on kaiken keskipiste! 

Sä urheilet nykyisin paljon. Mikä on nyt lemppariliikuntaa?

Varmaan se skimbaus olis, mutta sitä on vaikea harrastaa täällä, joten täytyy sanoa sulkapallo. En ole hyvä siinä, mut se on kivaa. Sauvakävelemään en ole vielä ryhtynyt. 

Vietät myös tipatonta. Mistä moinen?

Ennen opiskelemaan menoa olin kohtuullisen kunnollinen poika enkä ihan hirveesti juonut. Sitten 1992 menin opiskelemaan ja mulla oli paljon säästöjä, ja vietin erittäin riehakkaan syksyn. Tajusin jouluna, että oon juhlinut kaikki säästöt ja naamakin on turpea. Asuin aika epäsiistissä kommuunissa Tampereella ja uutena vuotena sain morkkiksen, että nyt pitää kunnollistua. Kuulin radiosta ohjelmaa, ja siitä lähtien oon viettänyt tammikuun tai jonkun muun kuukauden keväällä tipattomana. 

Se vaan oli koomista, että silloin nuorena kuvitteli juopotelleensa ihan hirveesti, mutta nyt tällä iällä on tajunnut, että normaalia kaupunkilaismenoa. Että ihan keskellä viikkoakin baarissa! 

Ja edelleen kaikki vittuilee tipattomasta, se ei ole muuttunut mihinkään!

En ole vittuillut!

No et sinä, mutta muut. Eräs kaveri toi eilen mulle baarissa alkoholittoman vehnäoluen ja se toi sen mukana kaksi pilliä. 

Oot myös aktiivinen Facebookissa. 

Helppo pitää yhteyttä kavereihin. Oon yltiösosiaalinen, se on ihan mulle. Oon aatellut niin, että vastuu on lukijalla: jos jollakin on niin tylsää, että haluu lukea mun statuksia, niin antaa palaa vaan! 

Oikeesti, se on kivaa, musta on mukava lukea myös muiden ihmisten kuulumisia. Tulee sellainen kylämäinen olo. 

Olit seuraamassa ukulelebändimme Pentelelen ensikeikkaa. Mitkäs fiilikset jäi?

Siinä vaiheessa harkitsin Pentelelen manageriksi ryhtymistä, mutta aattelin, että bändi ei ihan vielä ole niin kypsä niin isoihin kuvioihin kuin mä olisin aatellut. Mut ehkä tässä keväällä jatketaan neuvotteluja. 

Ja mullahan on videoklippi siltä keikalta. Toivon, että bändi nousee suureen suosioon ja se video nousee isoon arvoonsa. 

Mutta Pentelelen jäsenet olivat paljon parempia kuin odotin.

Oot viime aikoina ollut kova sapattivapaiden ja lomailun puolestapuhuja. Miksi se on niin hienoa?

Ai lomalla olo? Heh. Oon huomannut, että tykkään olla tosi paljon ulkona ja nautin siitä, ja työ ei sitä mahdollista. Vanhuus tulee. 

No milloin siirryt hiihdonopettajaksi Lappiin?

Tässä on vielä suunnitelmat vähän auki. Varmaan ens kaudella tätä menoa! 

Sä oot nyt "evakossa" Töölössä. Miltä tuntuu?

Joo. Ihan kamalaa. Siel on R-Kioski ja Siwa. Mut toisaalta Taka-Töölössä asuminen tukee erittäin hyvin myös tipattomuutta. 

Mikä Kalliossa sit on kivaa?

Tuttuja, rento meininki, kun kaikki muutkin on maalta. Silleen edullista. Voi kävellä töihin... Ei venäläisiä turisteja! Oikeesti harvoja paikkoja Helsingissä, jossa ei ole venäläisiä turisteja. Tuolla Lapissa tuli välillä sellainen fiilis, että miltä tuntuu, kun kaupungin valtaa turistit. Rovaniemi oli täysin venäläisten valloittama, se oli aika hilpee. Tai sit kaikki rovaniemeläiset naiset on ruvenneet ostamaan turkkeja. 

Miten näet minun blogi-identiteettien ja todellisen minäni vastaavuuden?

Kulutusjuhlahan on kuivan asiallinen, se on varmaan se työsinä. Tää Marinadi on se henkilökohtaisempi. Kyllä se sulta vaikuttaa, mutta et sä nyt sillai kaikki vaatekaapit auki siellä oo. Eikä varmaan tarviikaan olla. Ihan Marin näköisiä ne on. Mut en ole vielä päässyt tähän sisälle, että joku on niin kuin Koistinen. Mut hyvää vauhtia matkalla Martta-liiton bloggaajaksi? 

Kun lukee blogit syötteen kautta, niin on tosi vaikea erotella, mikä blogi on mikä, koska ei ole sitä visuaalista puolta. Välillä pitää sit klikata ja varmistaa, että minkä näkönen blogi tää olikaan. 

Lopuksi saat kehua iPhonea. 

Erinomainen laite kaikkeen muuhun paitsi puhumiseen tai tekstiviestien lähettämiseen. Kannattaa ostaa iPod Touch ja kunnon puhelin. Olis ollut mahdollisuus ottaa iPhone käyttöön, mut annoin sen työkaverille. 

Kiitän. Kiitän myös alkoholittomista oluista ja suklaasta. 

Kuusi satunnaista asiaa

Sekä Mielitty että Norppa haastoivat minut mukaan meemiin:

1. Link to the person who tagged you. / Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Post the rules on your blog. / Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Write six random things about yourself. / Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Tag six people at the end of your post and link to them. / Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Let each person know they have been tagged and leave a comment on their blog. / Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Let the tagger know when your entry is up. / Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.

1. Luin sunnuntai-iltana loppuun Riku Korhosen Lääkäriromaanin. Hyvä teos se oli, Korhonen kirjoittaa tavalla, josta tykkään, ja kuvailee ihmisiä, tunteita ja tekoja uskottavasti.

Mutta koska en ole kirjakriitikko, niin voi sanoa pari ihan vaan seikkaa ihan vain fiilispohjalta. Eli ensinnäkin kirjassa oli aika paljon seksiä. Ei siis välttämättä kannata lukea, jos kokee elävänsä puutteessa ja kaikki seksiin viittaavat tekstit saavat ajatukset vielä villimmiksi. Ja

 toisekseen kirjassa piipahdettiin kotikonnuillani Pohjois-Karjalassa ja nimeltä mainittiin Viinijärvi (yksi Liperin kolmesta taajamasta).

2. Kävin lauantaina kampaajalla (kts. kuva). Vakiosti hiusmallistani huolehtii Jukka

 Hakaniemen Vox Artisissa (Porthaninkatu 3). Sen lisäksi, että hän on taitava työssään, niin hän on myös sukua ystävälleni (asia tosin selvisi minulle vasta sen jälkeen, kun olin ryhtynyt käyttämään päätäni Jukan käsittelyssä). Tämän vuoksi kampaamokäynnit sisältävät myös juoruilua.

3. Söin tänäänkin liikaa Leivon leipomon kauralastuja (suklainen), joita ostan Saiturin Pörssistä. Odotan, että innostukseni kyseisiin herkkuihin menisi ohi.

4. Herään arkisin yleensä kahdeksan-yhdeksän aikaan ilman herätyskelloa. Useimmiten päiväni alkaa kissan rapsuttelulla jo ennen kuin nousen sängystä. Näin tapahtui myös tänään.

5. Tänä keväänä matkustan ensimmäistä kertaa Prahaan. Minun pitäisi hölkätä siellä puolimaraton yhdessä kolmen miespuolisen kaverini kanssa, mutta katsotaan, miten käy.

6. Olen pohtinut, uskaltaisinko osallistua aikuisten uimahyppykurssille. Olisi kiva läträtä vedessä, mutta myös kehittää kehonhallintaa. Ja testata, rohkenisinko hypätä enää edes viidestä metristä. 

Haastan seuraavat kirjoittavat tahot:

Oopa

Jemory

Aku

Sivukuja

Kata

Seppänen

Haastattelussa pikkuveli: tamperelaistuva kuvataiteen manageri

Tänään on vuorossa pikkuveljen haastattelu. Kävi täällä muitakin, koska oli Kulutusjuhla-yhdistyksen hallituksen kokous, mutta ei kaikkia ehtinyt haastatella. Pikkuveli oli etuajassa, vaikka luuli olevansa myöhässä, joten ehdin naputella tämän ennen kokouksen alkua.

No terve. Mitäs Koistinen?

Taas! Miut on haastateltu tänne jo kerran.

Kissakin haluais kaappiin, haastattele sitä ennemmin.

Mut kun sulla on elämä muuttumassa taas...

Taas! Nyt kissa meni kaappiin.

Niin, kerro nyt viimeisimmät kuulumiset.

Mitäs tässä, Tampereelle, 16.2. alkaa se homma siellä.

Mitä sie nyt siellä teet?

Kuvataiteen manageri on nimike. Pitäis kai kehittää jonkinlaisia ideoita siihen, miten kuvataiteilijat sais rahaa firmoilta. Sitä ei ole Suomessa hirveesti mietitty, nyt se pitäis pohtia. Ehkä Sailaksen elvytyspaketistakin vois pistää vähän kuvataiteeseen, mut nyt alkais olla kiire pistää ehdotus siihen.

Näin isosiskon näkökulmasta siun muutto Tampereelle on ikävä asia, kun on just ehtinyt tottua siihen, että oot täällä.

Kannattaa muuttaa Tampereelle.

En muuta.

Sie oot niin helsinkiläistynyt.

Miulla on täällä halpa kämppä. Ja kaverit.

No kavereita saa muualtakin. Mutta ei nyt välttämättä näin halpoja kämppiä. Osittain on yksi syy muuttaa pois täältä, kun asunnot on niin kalliita. Mut ei se niin merkittävä syy ole.

Mitä odotuksia Tampereen suhteen?

En mie tiiä. Aika kiva duuni. Ja kiva päästä fillaroimaan enemmän, se on jäänyt täällä. Siellä pääsee kaikkialle fillarilla. Ja se on pienempi, ei tarvitse käyttää niin vitusti aikaa paikasta toiseen liikkumiseen.

Tossa uudenvuoden tienoilla oli Lapissa vaeltamassa. Millaista oli?

Kivaa. Se on jännä se kaamos, kun on jatkuva auringonnousu ja -lasku. Ainahan se vaeltaminen on mukavaa. Lunta.

Mites siun parisuhtees näissä muutoksissa?

Parisuhde lähtee Turkkiin ja tulee sit Tampereelle. Ei siinä sen ihmeempää. Perässähän ne miun parisuhteet seuraa, laatukamaa kun on.

Teitkö sie jotain lupauksia tai muuta tälle vuodelle?

En harrasta, ei miulla ole mitään luvattavaa.

Ootko viime aikoina kokannut jotain superhyvää?

Enpä oikeestaan. Ei ole hirveesti ollut aikaa. Viimeksi joulukuussa tein kämppiksille jouluaterian. Siihen kuulu sellainen tosi hyvä sienirulla, vähän niin kuin kebabrulla, mutta paljon parempi.

Mitä siun mielestä on koistismaisuus?

Mie mainitsin sanan "koistinen" adjektiivina työhaastattelussa. Kysyttiin, miten kaverit minua kuvailee, ja sit kysyin, onko koistinen adjektiivi. Rappiotäti aika hyvin sen kuvaili, tuntee meidät niin hyvin. Miekin ihmettelen, milloin meidän äiti nukkuu.

Me ehkä sit tullaan käymään siellä Tampereella Rappiotädin kanssa.

Parasta olis. Kyllä siellä puskia löytyy. Ja ratoja.

Siulla on kohta synttäritkin. Miltäs vanheneminen tuntuu?

Kiva kun muistutit. Enhän mie enää vanhene. Täytän vaan vuosia saman verren, sen 24, kuten meiän renki sanois.

Olit lukenut sivistävää kirjaa siellä tunturissa.

En saanut sitä vielä loppuun, ei kannata puhua siitä. Siis Poliittisen taloustieteen aakkoset, kyl se kannattaa lukea. Ite oon nyt puolessa välissä. Välillä vähän tylsästi kirjoitettu, mut sellaisia kai noi kansantaloustieteen kirjat on.

Nyt siusta tuli taidemanageri. Mikäs oli pienenä siun toiveammatti?

Mikä on pienenä? Joskus teininä halusin urheilutoimittajaksi. Mut ei miulla koskaan ole ollut mitään erityistä toiveammattia.

Ja siulle sitten voi vinkata sopivista Tampereen asunnoista.

Joo, siitä vaan.

(Veljen sähköposti mattikoistinen(at)yahoo.com, laitelkaa sinne tietoja, mikäli on tarjota kämppätietoja. Saa toki ilmoittaa myös minulle, menevät ne tätäkin kautta perille.)

Win-win-win

Ei minun tarvitsekaan etsiä uutta asuntoa, sillä vuokraisäntä jatkaa toukokuussa liikkuvaisessa työssä ja me Villin kanssa jatkamme sen myötä yhteiseloa. Jee! 

Ja isosti onnea vuokraisännälle uudesta työstä! Eiköhän me kesällä järjestetä vähintään yhdet yhteiset grillibileet. 

Tämä oli kyllä iso helpotus: säästyn asunnonetsimisrumbalta sekä muutolta, ja vaikka vuokrankorotuksesta sovimme, niin edullista tämä silti on. 

Sitä paitsi asunto on kiva ja Torkkelinmäki mainio paikka. Ja vuokraisäntä edelleen paras. 

Haastattelussa Zepa ja Satujatar: poukkoilevaa puhetta

Eilen oli kunnon vierailupäivä Torkkelilla, sillä Maahisen ohella paikalle saapuivat iltapäivällä Satujatar (=S) ja Zepa (=Z). Keskustelussa mukana myös Maahinen (=Maah). Lisäksi paikalle saapui vuokraisäntäni, mutta hän ei osallistunut haastatteluvaiheeseen. Vuokraisäntä toki haastatellaan myöhemmin.

Keskustelua siivittivät vieraiden tuomat tarjoomukset: oli monenlaista juustoa, leipää, viinirypäleitä, kahvia, pullaa, suklaata, punaviiniä ja vielä Jaloviinaakin (kiitos vaan!). Puhe oli usein rönsyilevän poukkoilevaa, eikä minun ylöskirjoituskykyni ollut lähellekään niin nopeaa, että olisin voinut tallentaa kaiken. Siksikin siis niin paljon epäloogisia lohkaisuja tässä haastiksessa.

Satujatar julkisti myös kuvan sekä omia fiiliksiään.

Mitäs te naikkoset täällä teette?

Z: Syödään ja juodaan.

Maah: Ai te ette tulleet katsomaan alastomia miehiä?

S: No tähän asti on ollut vähän heikkoa sen suhteen.

Maah: Niin, kissallakin on karvat.

Z: Mun mielestä oli kiva, että toi Maahinen oli täällä, kun meiltä paljastuikin kaikkea yhteistä.

Satujatar, oot ekaa kertaa täällä. Mitkä on fiilikset?

S: Tää herättää muistoja. Siis Torkkelinmäki herättää paljonkin muistoja. Voi herrajumala, kun mä nauroin tänne tullessani. Varmaan ihmiset kattoi. Koirapuiston vierellä oli pakko pysähtyä hihittelemään.

Haastattelu keskeytyi, koska paikalle saapui vuokraisäntä Karri. Hän toi kissanminttua. Keskustelua mm. Georgian ilmastosta ja kielestä.

Zepa, oot jo aika monetta kertaa täällä. Mitkä on fiilikset?

Z: Musta on kauheen mukavaa ja turvallista tulla tänne, koska täällä on mukava valaistus, hyvät tarjoilut ja kivoja ihmisiä.

Maah: Ai sä luulit tulevas Rossoon?

S: Tää on parempi baari kuin Rosso!

Zepa, kuinkas vaihde- eli viihdevuodet?

Z: Ne on vissiin nyt alkanut. En tiiä, kun ensimmäistä kertaa on alkanut.

Tapasitte vuokraisäntäni just. Miltäs vaikutti?

Z: Mukava mies, hyväkuntoinen, siistin näköinen.

S: Turkkia on aika vähän.

Maah: Eikä kiillä kovin.

S: Eikö sun Maahinen pitänyt jo mennä ulos tupakalle?

Maah: No piti, mutta jäin tänne vielä.

S: Kusella ovi auki!

Maah: Niin niin. Marin luona voi olla.

Z: Ylipäätään on hirveen hienoa, kun luin sen Villin tarinan aikoinaan, niin tuommoiset ihmiset on hirveen hyviä olemassa.

S: Komppaan komppaan!

S: Otan kolmannellekin jalalle.

Z: Ei sulla ole kolmatta jalkaa.

Mitkäs teidän tän vuoden suunnitelmat on?

S: Pitäis ottaa selvää siitä Ason asunnosta.

Z: Pitäis ehkä pysytellä elossa, mutta ei sekään nyt ehkä.

Z: Teillä on noita samoja urinary-sapuskoja kuin meillä. (katselee kaapin päälle, jossa kissanruokia).

S: Ai Villilläkin on sellaisia?

Z: Juu juu.

(Yleistä keskustelua asunnosta, kissanruuista yms.)

Molemmat kirjoitatte blogia. Peruskysymys: miksi?

S: Bloggaan, olen elossa.

Z: Mä tykkään kirjoittamista. Kirjoittaisin muutenkin, mut voihan ne julkaistakin, joku lukee tai ei.

S: Kun aloitti, niin huomasi, että se on julkista päiväkirjaa. Joskus ärsytti, kun Kjell Westö kommentoi kolumnissaan, että miksi se niissä blogeissa on mieltä kertoa, että söin omenan tänään.

Z: Niin, kirjoittaminen on mulle yksi tapa myös säilyä elossa.

S: Toki on kiva saada niitä kommetteja, vaikkei niitä paljoa tulekaan.

Mä en kyllä muista, milloin oon tavannut teidän ekan kerran. Muistatteko te?

S. Mie muistan. Tai en muista. Vai...

Z: Silloin kolme vuotta sitten oli Juttutupa. (mutinaa ja muistelemista...)

S: Oliko se kun Kriisi järjesti, missä mie tapasin ekan kerran?

Z: Niin, joo, se, mä vaan kävin siellä.

Z: Marin oon tavannut aikaisemmin. Manalan pikkujoulut ei olleet ekat.

Marinadi: Täytyi olla siis sitä edellinen blogimiitti.

Mikäs teitä kissoissa viehättää?

Z: Kaikki. Niiden olemus, niiden tuntu, niiden mieli, niiden historia ja kaikki. Kissat vaan on niin kauheen viehättäviä. Siihen on kyllä olemassa biologinenkin selitys olemassa: kissoilla on suurimmat silmät per naama nisäkkäistä, eli ne muistuttaa aina pentuja. Pentuhan herättää kaikkee paijaamista.

S: Kyl mä ennemmin kuuntelen kissan naukumista kuin lapsen itkua läpi yön, jos on pakko valita.

Valitkaa joku blogi, kirja, elokuva tai muu ns. kulttuuriteos, joka on tehnyt viime aikoina vaikutuksen ja haluaisitte suositella muille.

Z: Ehkä se Vadelmavenepakolainen: se on hauskin transtarina, jonka oon lukenut. Se on myös omituinen tarina. Se suomalainen kundi, joka tuntee syntyneensä ruotsalaiseksi. Miika Nousiainen siis. Se oli hirmu hauska.

S: Yksi minun kulttuuriani mullistaneista on deezer.com. Järjestelmä, josta ei tarvitse imuroida levyjä itselleen tai ostaa. Mä oon ollut niin happy siitä. Mä läksin siitä vähän juosten: mulla ei ollut mitään musiikkia kotona, ennen kuin Polkkis näytti sen mulle. Oon rakentanut sinne erilaisia soittolistoja eri tilanteisiin. Kun musiikki puuttui elämästä niin pitkään aikaan, niin se oli hieno asia. Vielä kun uskaltautuis jollekin keikalle.

Z: Siellä on hirveä melu.

S: Korvatulpat!

Tämä oli tosi sekava ja hämmentävä haastattelu, josta ei ota tolkkua, mutta väliäkös sillä.

Haastattelussa Maahinen: lyyrista häröilyä

Tällä kertaa haastattelussa on mies, joka silloin tällöin mainitaan myös blogissa lempinimellään. 

Olet tunnettu blogissani nimellä Maahinen. Mitä mieltä olet antamastani lempinimestä?

- Sinänsä mainiosti, että Maahinenhan kuvitellaan maanläheiseksi, jalat ilmassa olevaksi joksikin. 

Haluatko kertoa jotakin ensitapaamisestamme?

- Ilta ja silta. Tai yö ja silta. Ainakin silta. Merihaka ehkä. Tunnepitoista sillanylitystä. 

Miksi oot tällä kertaa tullut käymään täällä?

- Lomakauden jälkeen on välttämätöntä tavata ihmisiä, joita ei ole tavannut lomakauden jälkeen. Henkilökohtaisista syistä. 

Tälläkään kertaa saapumisesi tänne ei mennyt ihan alkuperäisen suunnitelman mukaan.

- Toistuvat ongelmalliset yhteiskunnalliset esteet hidastavat liikahtamistani. Sekä huono muisti. Mutta nyt vain kahdella tunnilla. Ei puhuta vuorokausista tai viikoista. 

Sä olet ainoa ihminen, jolle olen tosissani suuttunut viimeisen kolmen vuoden aikana.

- Ihanaa, että herätän sussa jotain tunteita. Mutta varmaan ihan syystä. 

Sinulta saa ehdottomasti runollisimmat tekstiviestit. Mistä lyyrisyytesi pulppuaa?

- Elän niin pienessä tilassa. Tila nimittäin luo illuusion, että ihminen on kykenevä mihin vaan, mutta tilattomuus taas sen illuusion, että ihminen tietää olevansa kykenevä mihin vaan. 

Miten kuvailisit minua?

- Sinut kuvailisin kuudella sanalla. Yksi on kuusi, toinen on pää, kolmas on elohopea, neljäs on liike, viides on se kuudes. 

Hahah, olipas taas melkoinen kuvailu. Sulla ei tietääkseni ole blogia?

- Ei, minunkaan tietääkseni ei ole. 

No ootko koskaan miettinyt, että aloittaisit?

- En itse asiassa ole, mutta voin joskus miettiäkin, jos oikein pyydetään miettimään. Mulla on vähän epävarma kanta sen suhteen. Fiktiivisen hahmon on parempi olla pitämättä blogia, luulisin näin. 

Millaisia toiveita sulla on tälle vuodelle?

- Sellaisia melankolisia, hitaiden hiipimisten jälkeen siirtymisiä reippaampiin ohjelmallisiin otteisiin. Mutta varovasti. 

Haluutko sanoa vielä jotain tähän loppuun?

- Ei mulla muuta kuin että mukava olla tässä. 

Ja kuvassa siis haastateltu.

Haastattelussa Rappiotäti - ruokaa, miehiä ja alkoholia!

Ajattelin, että voisin pelkästään itsestäni kirjoittamisen sijaan nostaa myös muita esiin. Tosin tietysti omanapaisista näkökulmista. Eli ne tyypit, jotka luonani käyvät, saisivat sanasensa tännekin.

Ensimmäisenä vieraana on, yllätys yllätys, Rappiotäti. 

Sinun blogisi on viime aikoina ollut hiljaisempi kuin joskus aiemmin. Miksi?

- Mulla on nykyään elämä. Siitä se vain johtuu. 

Onneksi tänne Kallioon ehdit käymään. 

- Se on sitä elämää. Tuossa blogikirjoittamisessa tulee helposti blokki, eli jos en kirjoita säänöllisesti, niin tulee kaikenlaisia kynnyksiä, joita pitää ylittää. Kalliossa käyminen on paljon helpompaa kuin bloggaaminen.

Nyt ollaan vuoden 2009 alussa. Miten viime vuosi meni?

- Vauhdikkaasti. Olin hirveesti tekemisissä ihmisten kanssa. Varsinkin täällä Kalliossa tuli viihdyttyä paljon, ja tuli muutoksia, kuten kokopäivätyö. Kaikenkaikkiaan olen erittäin tyytyväinen viime vuoteen. 

Mitä muistat ensitapaamisestamme?

- Mua jännitti kovasti. Sun Äitis tyrkki mua esittäytymään sulle, heti, kun olin saapunut Weeruskaan pikkujouluissa. Muistan, että sanoit mulle, että luulit mun olevan pidempi. Olin siitä hieman hämmentynyt.

Aattelin, että sä olet myös tosi kaunis. 

- Ooh. Mä aattelin susta, että sä oot hirveän energinen vilkkuvine sydänpinsseinesi. 

No se siitä historiasta. Eli nyt sanoja, joista voit kertoa, mitä mieleen tulee. Jos aloittaisi aiheesta ruoka. 

Blinit

- Harvoin oon ollut niin täynnä kuin niiden parin blini-illan jälkeen, jotka oon viettänyt täällä. Tosi hauskoja iltoja. 

Sushi

- Oon syönyt elämäni ensimmäisen sushin sun kanssa. Vaikka sushi oli hyvää, niin sen käytettävyys oli huono. Pidän ruuista, jotka on helpommin syötäviä: en osaa käyttää puikkoja vieläkään, vaikka oon harjoitellut jonkun verran. Sushi on yllättävän täyttävää. 

Minttuviina

- Öö, mitäköhän tuosta nyt sanoisi... Minttuviina on erittäin hyvää, jonka takia sen kanssa pitää olla hieman varovainen. Iloisina iltoina minttuviinaa voi upota hälyttävän paljon. 

Pannukakku

- Kaikki on hyvää, ei voi sanoa mitään! Sinä teet maailman parasta pannukakkua nimeltään maailman paras pannukakku. Oon miettinyt sen salaisuutta ja se on varmaan se vaniljasokeri. Se tekee siitä pikkaisen paremman makuisen kuin ihan perinteisestä. Ja totta kai pannukakku pitää nautti MeieMari-hillon kanssa. 

Hirvimakkara

- Ooh, niin hyvää! Luulen, että taannoisten firmapikkujoulujen vieraista söin eniten sitä. Oon vähän heikkona erilaisiin meetvursteihin tai meetvurstin tyyppisiin makkaroihin. Tavoitteena olis testata Eesti Marketin jokaista erityyppistä meetvurstimakkaraa. 

Mennään seuraavaksi ihmisiin. Sanon nimen tai nimimerkin. 

Mitvit

- Voi paska. No. Mitvit on ihana. Ei sille mitään voi. Ja mielettömän älykäs. Ja komea. Terveisiä vaan! Nyt hävettää...

Kari Haakana

- No Karikin on ihana. Kari on söpö. Ei niin ihana kuin Mitvit mutta melkein.

Kervå

- Menin ihan sanattomaks nyt, koska... Kervåsta on vaikea sanoa... Kervåsta vois sanoa niin paljonkin. Kervå on hyvä ystävä, ehkä maailman avuliain ja hyväntahtoisin ihminen, olematta kuitenkaan nössö. Tosi tärkeä ihminen. Nyt alkaa jo itkettää. Loistava ja kärsivällinen bändiliideri. 

Koistiset

- No huhuhuh. Koistisille vois tarkoittaa sisaruskolmikkoa tai koko perhettä.Tai puutarhatonttuja. Oon nyt tavannut koko perheen. 

- Mitä teistä nyt voi loppujen lopuksi sanoa? Ensimmäiseksi tulee mieleen itsetunto ja tietynlainen leppoisuus, sellainen heittäytyminen. Ainakin sisaruskolmikko tuntuu tekevän nopeita, mutta onnekkaita ratkaisuja. Eikä pidä unohtaa sitä, ettei teidän äiti mun mielestä nuku edelleenkään ikinä: ihmettelen, miten joku voi saada noin paljon aikaiseksi. 

Sulopuisto

- Tulee mieleen vaan kaikkee sellasta, kuten Olli vaatteissani. Olli on niin semmonen... Miten sen nyt selittäisi? Se on innostuva tyyppi, ja tietenkin erittäin suloinen nuori mies. 

Minun vuokraisäntäni Karri

- Aah, kaikki miehet on vaan niin ihania, tää tuntuu jo ihan hassulta! Karri on hämmentävän avoin ihminen. Se on avoin ihan tuikituntemattomille ihmisille. 

- Muistelen lämmöllä sitä gruusialaista pontikkailtaa. Joku tuo pitkän matkan takaa juomaa ja ruoka-aineita ja jakaa ne ihan tuntemattomien ihmisten kanssa. Tosi hieno tyyppi, toivoisin itsekin olevansa Karrin ikäisenä sellainen. 

Paikat yms. 

Kolmas Linja

- Kolmannella Linjalla on tullut yövyttyä eräällä sohvalla todella usein. Se on  nykyään pikkuisen kuin toinen kotikatu minulle. Plussaa on myös se, että sieltä löytyy Eesti Market. 

Rytmi

- Rytmissä on hyvä ylläpitää sosiaalisia suhteita. Varsinkin blogi-ihmisiin. Pidän Rytmistä siksi, että siellä voi syödä, juoda kahvia tai nauttia alkoholia, mielialan mukaan. Useimmiten Rytmi on kuitenkin mulle kahvipaikka, tosin joskus tulee nautittua neuvoa-antavia blogeistakin tuttujen ihmisten kanssa älyllisten keskustelujemme siivittämiseksi. 

Torkkelinmäen takapiha

- Se on kyllä yksi mukavimmista paikoista, joissa oon viettänyt kesää. Palvelu pelaa hyvin, koko ajan kannetaan ruokaa ja juomaa nenän eteen. Kallion paras ja edullisin ravintola!

- Mun mielestä on mahtavaa, että keskellä kaupunkia on piha, josta löytyy kukkia, kissalle oleskeluaitaus, ja jossa voi grillata ja viettää iltaa ilman, että kukaan siitä sen kummemmin valittaa. Niin kuin Zepa on joskus on sanonut, niin yllättävän usein siellä takapihalla kyllä tulee pää kipeäksi...

Liperi

- Liperi on mun mielestä suht eksoottinen paikka. Ennen Liperissä käymistä en ollut käynyt Pohjois-Karjalassa ikinä. Siellä Liperin mökillä oli tosi kaunista. 

- Ja se mikä hämmästytti, oli se, miten laaja kunta se on. Ihan hirveesti en liperiläisiä tavannut, paitsi ne Koististen perheestä, joita en siihen mennessä ollut tavannut eli vanhemmat. Erityisen iloinen olin siitä, että käytiin Ylämyllyn Shellillä, koska olin kuullut siitä aiemmin. Peltoa oli paljon, ainakin näin kaupunkilaisen näkökulmasta.

Tapahtumia ja muuta meininkiä

Turistin häät

- Turistin häistä tulee aina ensimmäisenä mieleen sulhanen ja pari muuta sankaria, jotka innostuivat heliumista. Sekä se, että morsian oli huolissaan alkupalojen maistuvuudesta, joka tuntui ällistyttävältä, koska ne olivat älyttömän hyviä. Häätanssi jäi mieleen. Ainakin mä liikutuin sen aikana, siinä oli jotain tosi herkkää. Muuten ne oli melko perinteiset mukavat maalaishäät. Paitsi puku ei ollut perinteinen. Ja Elvistä ei pidä unohtaa! Harva voi sanoa istuneensa Elviksen kanssa samassa pöydässä, mutta minä voin. Ja niin voit muuten sinäkin. 

Kesäkiertue 2008

- Jäi hieman vajaaksi. Lähinnä Kallion seudulla kierrettiin eli radalla. Rataosuus hoidettiin aika hienosti, mutta ikävä kyllä puskaosuus jäi lyhyeksi. Vieläkään ei ole päästy Tampereelle, joten sinne pitää mennä. Ties vaikka kierrettäisiin ukulelebändin kanssa sitten. 

Villi the Kissa

- Mulla on kunnioittava suhde Villiin. Koska Villillä on menneisyyttä äreänä ihmisvihaajana tai ainakin ihmiskarttajana, niin suhtaudun hieman varauksella Villiin. 

- Mutta joka kerta, kun Villi lähestyy mua tai painaa nenän nenää vasten, niin se tuntuu tosi mahtavalta. Villihän on yks Kallion komeimmista kolleista, ellei jopa komein. Hieman pitää pitää etäisyyttä, ettei herra häiriinny ihailijoiden lähentely-yrityksistä. 

Joutilaisuus

- Tavoiteltava asia. Harmi, etten enää voi olla niin joutilas kuin aikaisemmin. Toisaalta ihan sellaiseen joutilaisuuden tasoon, jolla olin, en haluais enää palata. Voi olla joutilas ja saada aikaan asioita tai olla joutilas ja pelkästään lamautunut. Olin ehkä enemmänkin lamaantunut ennen töihin menoa. Tavoitteena on suht lähitulevaisuudessa tehdä osa-aikaisesti töitä ja olla enemmän joutilas. Pitää jäädä aikaa leikille ja hauskanpidolle, vaikka olis kuinka keski-ikää lähestyvä täti-ihminen. 

Helvetin Martta

- Helvetin Martta on ihannenainen. Nainen, joka tekee, mitä huvittaa, jos sattuu huvittamaan. Helvetin Martta olis kiva olla sen takia, että maailmassa on oikeasti tärkeämpääkin murehdittavaa kuin se, missä kunnossa keittiön kaapit on tai mitä siitä, jos kakku menee päin helvettiä. Eli lisää Helvetin Marttailua vaan omaankin elämään: en ole täydellinen Helvetin Martta, koska stressaan epäonnistuneista piirakoista. 

Saippua

- Käsintehty palasaippua on muodostunut minulle jonkinlaiseksi pakkomielteeksi jo. Vieläkään en ole saanut itse tehtyä sitä, mutta ei tässä enää montaa viikkoa mene vetkutellessa, niin olen sen ensimmäisen eräni tehnyt. En osaa sanoa tarkalleen, mikä siinä viehättää tai miksi haluaisin sitä valmistaa. Luulen, että se kuitenkin on se rouheus ja se, että oikeesti saa itse tehtyä jotain hyödyllistä käyttötavaraa. 

Televisio

- Luovuin televisiosta, jos oikein muistan, heinäkuussa, koska se meni rikki. Eli luonnollinen siirtymä televisiottomuuteen. Alkuvaikeuksien jälkeen oon ollut hämmästynyt siitä, miten vähän kaipaan televisiota. Tuntuis hassulta ajatella, että katsoisin tv:tä päivittäin. Jonkin verran kaipaan tv-sarjoja, mutta aina voi ostaa dvd:llä sarjoja. En aio ostaa televisiota vähään aikaan. 

Kevät-biisi

- Kuuntelin Kevättä paljon teini-ikäisenä, syystä, että se oli meidän lukion viereisen keskiolutkuppilan jukeboxissa ja se oli mun ja mun ystävien mielestä paras biisi, joka siitä jukeboksista löytyi. 

- Nyt myöhemmin olen toki törmännyt Kevät-biisiin muinakin kuin alkuperäisenä Tavaramarkkinoiden versiona, ja osaan soittaa sen jotenkuten ukulelella, kiitos Sulopuiston Ollin. 

Ukulele

- Harvoin olen hämmästynyt niin paljon kuin saadessani ukulelen syntymäpäivälahjaksi. Harvoin oon myös ilahtunut niin paljon lahjasta. Se on ollut hyvä lahja, vaikka tällä hetkellä mulla on paineita päästä muiden bändin jäsenten tasolle, kun en sairaana olemisen vuoksi ole päässyt treeneihin. 

- Ukulelen soitossa huomaa sen oman perfektionisminsa: pitäisi muka osata heti, mutta kun se ei toimi niin. On pakko mennä sen kautta, että ensin huono. Tiedoksi muuten kaikille, että mun ukulelen nimi on Pinkki.

Vielä yksi extrakysymys. Viime viikolla kerroin, että tänne Marinadi-blogiin oli päädytty hakusanoilla "rappiotäti raskaus" lukuisia kertoja. Miten kommentoit?

- Arvasin, että kysyt tätä. En tietääkseni ole raskaana. Eikä minulla ole aikomusta vähään aikaan ryhtyä Rappioäidiksi, ehheh. Vaikka olenkin jo tämän ikäinen. Muutenkaan en ole erityisen raskas, vaan ihan normaalipainoinen. 

No niin, tämä tästä! Nyt voidaan keskittyä muuhun tekemiseen ja höpisemiseen. 

Puutarhatonttuna tunnettu

Eräs henkilö kertoi minulle, että heidän piireissään puutarhatonttuja sanotaan Koistisiksi. Mikäs sen mainiompaa! Nyt voin väittää, että jos jossain on naureskeltu Koistiselle, niin kyseessä on ollut puutarhatonttu eikä minä tai sukulaiseni. 

Muutoin olen taas pähkäillyt elämääni. Sitä oli tehnyt myös eräs lähipiirin jäsen tunturissa, joten tänään käydyssä puhelinkeskustelussa lyhyesti sivusimme aihetta "mitä jos vaan ottais rahansa ja lähtis." 

Enhän minä mihinkään tietysti lähde, koska olen nössö ja laiska ja paikalleni jämähtänyt. Mutta voihan sillä ajatuksella aina fiilistellä. Koska ei ole mitään varsinaista syytä jäädäkään, ainakaan sitten keväällä, kun yhteisasuminen kissan kanssa loppuu. 

Georgialainen kultakissa

Vuokraisäntä kävi taas tänään ja toi minulle "kissankesyttäjäpokaalin". Ja miten hienon esineen sainkaan! Pienen, kultaisen kissaeläimen ja sille oman rasian. Tästä tulee nyt tarkoin varjeltu arvotavarani, sillä jo tunnearvo on melkoinen. 

Tietysti tämä on myös yksi tuote lisää georgialaisten käsitöiden valikoimiin. 

Kyseisen kultaesineen esikuvat ylettyvät kuulemma jonnekin esikristilliseen aikaan. Tarkempaa historiallis-kulttuurista taustaa ei ole nyt tiedossa. 

Ja olenhan jo sanonut, että minulla on paras vuokraisäntä?

Arvuuttelu

Eilen kolmen kimppamme teki fetapiirakkaa, jonka rakenne jäi oudon löysäksi. Lohdutin pääleipuria toteamalla, että Helvetin Martta ei koskaan syytä itseään moisesta, vaan esimerkiksi ohjetta, olosuhteita tai muita läsnäolleita. 

Sitä paitsi piirakka kuitenkin maistui hyvältä, ja sehän on aina tärkeintä. 

Tätä ennen olimme laulaneet SingStaria (kenties se sitten kuitenkin vaikutti piirakan olemukseen haitallisesti?) ja tämän jälkeen katsoimme Wall-E:n. Mainion animaation parhaaksi hahmoksi valittiin tämän aamun Luft-aamiaisella torakka, joka tietysti kertonee omalla tavallaan valinnasta päättäneiden naisten ajatusmaailmasta. 

Aamiaisen tiimoilta muuten terveiset Hukkajukalle ja vilkutukset pienokaiselle. Eli vaihteeksi yksi ihminen lisää, joka tuli kysymään, että taidat olla Mari Koo. Ja jälleen hämmennyin. 

Iltapäivän voitokkaisiin hetkiin kuului Ässä-arvan raaputtelu. Kykkäsen kanssa päätimme ostaa Ässät ja sovimme, että jos jompikumpi voittaa vähintään tonnin, niin voitto pistetään puoliksi. Ekat arvat toivat molemmille 3,50 euroa, eli tietysti ostimme uudet. Minä raaputin uudelleen 3,50 euroa ja jälleen hain uuden arvan. Kuten oli odotettavissa, niin enää en voittanut mitään. 

Enkä voittanut myöhemmin pelattua Trivial Pursuitiakaan. 

Tulkintojen analyysit

Olen taas pohtinut bloginpitämisen peruskysymyksiä: että onko järkeä? 

Kun mitään erityistä sanottavaa ei usein ole. Lisäksi jotkut tekevät teksteistäni vääriä johtopäätöksiä ja tulkintoja. Enkä kuitenkaan omalla naamalla ja nimellä edes halua kertoa elämästäni kaikkea, joten blogi vääristää. 

Mutta toisaalta vähäisetkin merkinnät ovat muistiinpanoja itselle, kuten keväälläkin kirjoitin. Samalla ne ovat viestintää toisille: "olen hengissä ja voin edes suhteellisen hyvin".  

Päädyin lukemaan tekstejäni viime vuoden varrelta. Niistä monesta henkii yllättävän positiivinen fiilis. Toisaalta kirjoitukset herättävät muistoja laidasta laitaan, ne kaikki tunteet ja tunnelmat, joita vuoden aikana olen kohdannut. 

Ja Rappiotäti on kieltämättä usein kuvioissa mukana (tietysti hänet on helppo mainita, kun neiti pörrää itsekin netissä: moni muu tuttu jää mainitsematta, koska eivät ole niin nettiaktiiveja). 

Toisaalta toistelen samoja asioita. Ja varmaan niitä samoja asioita tulen tänäkin vuonna tänne kirjoittamaan (kuten laiskuus, epäsiisteys, lorvailu, ärtymys, kissa). Kirjoittamisen tahti on hidastunut, sillä esimerkiksi Facebook vie osan viestinnästä ja muut blogit vaativat huomiota. 

Eikä oma elämä tunnu edelleenkään kovin ihmeelliseltä. Mitään merkityksellistä tekstiä tähän blogiin ei varmasti tule syntymään. 

Eilen mietimme esimerkiksi sitä, mitä työtä tekisi, jos nyt voisi hypätä toiseen. Haluaisiko olla kahvilanpitäjä, Mac-kaupan myyjä, kirjastovirkailija, seksuaaliterapeutti, eläintenkouluttaja, saippuatehtailija? Osaisiko vaihtaa elämänsä toiseen?

Omassa elämässä riittää päänvaivaa: miten sitä osaisi olla onnellinen, nauttia siitä, mitä on, eikä stressaisi turhista. Tosin menihän se juttelu sitten "tipattomasta tammikuusta" "hepittömään helmikuuhun" ja hihittelyä päälle.

"En kuule voisi vähempää välittää. Yhteiskunnan analysoiminen, niin kuin moni muukin asia elämässä, on alkanut tuntua roolilta, jota paremman puutteessa esittää.

Olen alkanut miettiä ihan omituisia. Huomaan ajattelevani, että haluaisin elää jonkun toisen elämää. Kokeilla edes. Mutta eihän elämä ole vaatekauppa, jossa voi sovitella päälleen erilaisia villatakkeja, bleisereitä ja housuja, pistää takaisin rekkiin ja vaihtaa kiinnostavampaan."

- Regina Rask: Paikka auringossa