Käsityöihmiset ja ne muut
Perjantaina kotona odotti pieni postipaketti. Siitä paljastuivat lapaset, jotka olin äidiltä tilannut (tai siis vein hänelle parittoman lapasen ja hän teki uuden). Sen lisäksi myös yllätyksenä helmikirjaillut rannekkeet.
Olin viikkoa aiemmin pohtinut Ulkokalliolaiselle pitkien rannekkeiden tarvetta. Minulla on useampi hihoiltaan tuohon kyynärpään tietämille ulottuva paita, ja etenkin pyöräillessä käsivarret kaipaisivat lisälämmikettä. Mutta minähän en tietysti itse tähän mennessä ollut saanut asialle tehtyä mitään.
Soitin äidilleni, kiittelin ja kerroin, että rannekkeet ovat hyvä idea, mutta tarvitsisin pidemmät, siitä peukalonjuuresta kyynerpäähän ulottuvat lämmittimet. Sellaiset saapunevat tämän puhelun ansiosta pian.
Ja siis on vankat syyt siihen, miksi itse en tee käsitöitä. Äitini neuloo, virkkaa, kutoo, kirjoo ja ompelee niin näppärästi, ettei minun kannata tuhrata aikaani, kun en niin käsityöintoinen ole.
Noiden rannekkeiden helmisysteemeistä kiinnostuneille tiedoksi: helmet on kuulemma pujotettu lankaan neulomisvaiheessa.
Poisheitetty runous talteen
Lauantaiaamuna olin lähdössä lenkille ja päätin käydä heittämässä paperiroskat samalla talon laatikkoon. Sieltä paperinkeräyslaatikosta paljastui pari pahvilaatikollista kirjoja, niin tietokirjoja kuin romaaneja ja runoja, suomeksi ja ruotsiksi.
Kirjojen poisheittämistä roskiin en tietenkään ymmärrä: tässä on lähellä antikvariaatteja ja kirpputoreja, joihin noita voisi viedä.
Enkä usko, että kirjojen omistaja on ollut se, joka on paperinkeräykseen kipannut omaisuuttaan: eiköhän hänelläkin olisi ollut tunnesidettä noihin niteisiin, kun osassa on omistuskirjoituksia.
Minä keräsin talteen runokirjat (oik. pino) ja joitakin ruotsinkielisiä teoksia Ulkokalliolaiselle.
Katse puidulle pellolle isänpäivänä
Tänään selasin kirjoja ja lähetin yhden runoista tekstiviestinä isälle, jonka kanssa olin jo aiemmin puhunut ja joka puheluhetkellä oli tallustelemassa jossain pellolla tai metsässä, kuulemma lumi jalkojen alla narskuen:
"Talven enteet voi jo nähdäihmisten silmistä.Naapurin isäntä istuipuimakoneensa päälläja katsoi tehtyä peltoakuin hyljättyä rakastajatarta."- Pekka Kejonen
Isäni vastasi, että hän itse katsoo puitua peltoa kuin kaunista naista eli äitiäni juhlameikissään.
Niin, olenhan kai kertonut, että isäni on tunteissaan avoin, herkkis ja symppis?
Suloinen pikkukoira on Kallion uusi tulokas
Tänä aamuna päästin Villin pihalle ja ikkuna oli tietysti auki. Kohta kantautui "Hei Mari!" -huikkaisu sisään ja pihalla seisoi naapurtossa asuva toveri sylissään pienen pieni karvaton koiranpentu.
Eilen Kallioon muuttanut Helli osoittautui erittäin suloiseksi ja viehättäväksi.
Eikä Villikään tajunnut ärhennellä tälle koiralle: ei ilmeisesti oikein tajunnut, mikä elukka on kyseessä, koska Helli nyt ei niin koiramaisesti edes käyttäytynyt, viipoteli hassusti ja inahteli.
Tekstit
4 kommenttia:
Kirjat roskiksessa on kyl aika paha tikki... paitsi ettei antikvariaatitkaan ota myytäväksi sellaista joka ei mene kaupaksi. Ei kaikki viitti lähteä Pasilan kirjaston jättöpisteelle, josta voi ottaa tai jättää. Että jos siinä hetkessä ne kirjat on vain saatava jonnekin, kai se sitten on roskis. Hyvä kun löysit.
Ite oon jättänyt muutamia ihan vain ihmisten löydettäviksi eri paikoista, kun ei ole jaksanut miettiä, mitä niille tekis lukemisen jälkeen. Kirjat on huimia tilanviejiä kotona jos niiden antaa villiityä. Ja niiden kesyttäminen on vaikeaa, ne vissiin lisääntyy keskenään ja jotain. Kysykää multa, olen taas kerran pakannut kaiken sen jälkeen kun luulin jo luopuneeni turhasta krääsästä. Jaa mitähän tää vaatekaapillinen pahvilaatikoita sitten taas onkaan? :-/
Pahasta kokemuksesta voin kertoa, että kirjojen heittäminen roskikseen on muuton yhteydessä esiintyvä hätäkeino, johon joskus joutuu turvautumaan. Terv. nimimerkki "Pelkästään iirinkielisiä kirjoja jo monta sataa".
Kaikkihan tietävät, että kovakantisia kirjoja ei saa laittaa paperinkeräyslaatikkoon...tai saa, jos ottaa kannet pois.
Anon, luulis, että kaikki tuon tietäisivät. Mut ottaen huomioon, mitä kaikkea tuonne meidän talon roskiksiin heitetään, niin lienee selvää, ettei osa piittaa yhtään siitä, mitä jossain sanotaan säännöiksi. Eli asenne on "poissa silmistä, poissa mielestä".
Lähetä kommentti