John Gray, Facebook-viisastelu, miehet ja naiset

Olen parin viikon ajan läiskinyt Facebook-statukseeni lainauksi John Grayn "Anna intohimon hehkua vuoden jokaisena päivänä" -kirjasta. Teos päätyi työhuoneellemme Henkan tuomana lahjana, ja päätin siis kierrättää siitä sitaatin Facebookiin niinä päivinä, kun istun Merihaassa.

Jotkut lainaukset ovat herättäneet FB:ssa vilkasta kommentointia. Kuten vaikkapa:

"Naisesta ei tunnu lainkaan romanttiselta ostaa itse itselleen kukkia. Hän haluaa rakastajansa ostavan ne. Kun mies ostaa oma-aloitteisesti kukkakimpun, se on naisesta merkki siitä, että mies välittää hänestä ja ymmärtää hänen tarpeitaan."

Tämän pohjalta FB-kaverini keskustelivat, haluavatko kaikki naiset kukkia ja jos haluavat, niin millaisia, ja ajatuksenahan on, että ilahduttaa jollakin, ei välttämättä nimenomaan kukilla (esim. suklaa käy, tai mikä tahansa positiivinen yllätys). Ja joillekin kukkakimppu yhdistyy anteeksipyyntöön, joten siksi sitä ei kannata käyttää ilahduttamismielessä. Toiset myös tykkäävät ostaa kukkansa ihan itse.

Tietysti John Gray -lainaukset ovat usein hieman korneja, itsestäänselviä, miehen ja naisen erilaisuutta turhaan korostavia, lauserakenteissaan outoja (suomentajalta olisi voinut toivoa parempaa otetta).

Lainausten heittely Facebookiin on halpa ja helppo huvi, mutta toisaalta se kai paljastaa jotain minustakin. Että pitää välillä olla mukamas jotenkin ironinen ja kyyninen.

Mutta totuus kuitenkin on, että ihmissuhteet ovat hemmetin tärkeä asia. Niitä olisi hyvä pohtia enemmänkin kuin John Gray -lainausten verran, ja ehkä nuo lauseet edes vähän herättelevät.

Tietysti ihmissuhteista on tullut juteltua Facebookin ulkopuolellakin. Viikonloppuna tapasin miespuolisen kaverini, joka vietti yksivuotispäivää tyttöystävänsä kanssa. Hienosti hän kehui, miten on löytänyt elämänsä naisen.

Ja sitten naispuolisen ystävän kanssa pohdittiin, että mikä siinä on, kun tuntee lukuisia kivoja ja fiksuja miehiä, mutta ei sitten kuitenkaan ole tarpeeksi kipinää.

Lisäksi havaitsin taas omaa hönttiä ilahtuneisuutta pienistä kehaisuista. Sain eilen tekstiviestin, jonka mukaan minua oli kuulemma kehuttu kauniiksi. Eli kyllä ne John Grayn opit siitä, miten naista, ja toki miestäkin, kannattaa välillä huomioida myös ulkonäköön kohdistuvin sanoin, ovat tietysti ihan totta.

(Tosin erään miespuolisen toverin toteamushan on, että älykästä naista kannattaa kehua kauniiksi ja kaunista älykkääksi.)

Pistetään nyt vielä loppuun eilen käyttämäni lainaus:

"Mies, joka ojentaa kätensä koskettaakseen tai pidelläkseen naista kädestä, saa naisen lämpenemään. Vaikka miehet yleensä seurusteluaikana pitävätkin naista kädestä, jonkin ajan kuluttua he luopuvat siitä. Se on suuri vahinko."