Ironia ja kyynisyys ovat tietysti yksi keino yrittää käydä läpi omia kipupisteitä tai muita ongelmia, elämän vääryyksiä ja itsessä havaittuja heikkousia. Käsittääkseni tämä varsin yleinen tapa myös koomikoiden keskuudessa.
Eli kun minä laittelen John Grayn lainauksia esiin, niin samalla tietyllä tavalla ironisoin itseänikin: jepjep, hyvähän tässä on ihmissuhdeneuvoja jaella, kun on asunut vuosia yksin.
Ja kun parisuhteissaan on taatusti tehnyt virheitä ja tulee niitä tekemään, eli ei ole edes Grayn vinkkejä noudattanut.
Eilen työhuoneellamme raikasi Pulpin Disco 2000. Kappaleen sanojen ("We were friends but that was as far as it went. I used to walk you home, sometimes it meant nothing to you cause you were so very popular") hiukkasin juttelimme siitä, miten joku joskus saattaa jättää lähestymättä kiinnostavaa henkilöä siksi, että se toinen vain vaikuttaa liian suositulta tai muuten liikaa oman tason ylittävältä.
Tai sitten muista syistä se ratkaiseva askel jää.
Sitten miettii, olisiko pitänyt. Silläkin riskillä, että olisi saanut pakit, sillä ärsyttävintähän kuitenkin on se, ettei edes yritä.
Ja miettii sitäkin, että onko itse ollut jollekin joskus jotenkin sellainen, ettei toinen ole rohjennut osoittaa kiinnostustaan.
Mutta se näistä ihmissuhdepohdinnoista. Enhän minä kuitenkaan edelleenkään tänne aio paljastaa kiinnostavia (?) yksityiskohtia oman elämäni suhdeseikkailuista.
Rokkaillaan Pulpin tahtiin nyt vaan! (Tosin tänään työhuoneella on soinut mm. Smashing Pumpkins).
Tekstit
6 kommenttia:
Minun kokemukseni kertoo, että kannattaa lähestyä kiinnostavia henkilöitä. Jos tulee pakit, niin samalla voi syntyä pitkäaikainen ystävyys.
Minulle kävi nuorena näin lukemattomia kertoja.
Ystäviähän ei koskaan ole liikaa, ei edes hyviä.
Joskus olen miettinyt asiaa niin, että kumpaa kadun enemmän, sitä etten sanonut jollekin, että tykkään siitä, vai sitä, että sanon. Yleensä olen sitten kallistunut sanomisen puolelle. Onneksi :)
Niin, tätä aihetta taannoin mietittiin, kun eräs ystävä oli nähnyt kahvilla ollessaan kiinnostavanoloisen ihmisen, mutta ei ollut sitten sanonut tälle muuta kuin pyytänyt hetken vahtimaan tavaroita.
"Kummiskin se olis ollut seurusteleva ja sit olis ollut noloa, jos olisin jotain.."
Keskusteltiin sitten siitä, että eihän varatutkaan yksilöt loukkaannu, jos joku niitä lähestyy. Mutta se pakkien vastaanottaminen on vain etenkin naisille aika tiukkaa.
Onneksi aika moni on uskaltanut minuakin lähestyä, kaikesta huolimatta :) Ja toivottavasti niin tapahtuu jatkossakin ja itsekin osaan ilmaista kiinnostukeni :)
Tekee mieleni kysyä. Mistäs sen sitten tietää, kuka on niin suosittu tai "korkeatasoinen", ettei maksa vaivaa, tai että häneltä saa vain itselleen pahan mielen?
Joku, no sehän on vain silkkaa fiilistä, eihän sitä mistään tiedäkään. Eikä pahaa mieltäkään voi etukäteen tietää. Valitettavasti. Että riskillä sitten mennään.
Juu, tahallani kysyin ns. "tyhmän kysymyksen", eli lausuin tekstiisi kätkeytyneen ajatuksen ääneen "omin sanoin".
Eli noinhan se (pääsääntöisesti) menee, kuten sanot, mutta ei se kumma kyllä mitenkään estä ihmisiä (itseni mukaanlukien) pyörittelemästä päässään sitä samaa kysymystä (eri muodoissaan) kerta toisensa jälkeen, kunnes eivät enää tiedä senkään vertaa kuin aiemmin, mitä ajatella. Muka olevinaan kovin vaikeaa. ;-)
Lähetä kommentti