Sanojen puute

On taas tullut vaikeammaksi kirjoittaa tänne mitään.

Ehkä ei ole ajatuksia.

Tai elämä vaan porhaltaa nyt siihen tapaan, ettei ehdi jäsennellä ajatuksiaan edes kirjoittamalla. Tähänkin viikonloppuun mahtui juhlaa (+ Pentelele-bändimme keikka; Facebookista löytyy faniryhmä kiinnostuneille) ja lisää juhlaa, lenkkeilyä, kirjamessupiipahdus, yhteydenotto ihmiseltä, josta en ollut kuullut aikoihin.

Tai ehkä koen jo riittävästi raportoivaani elämää muualle nettiin. Viikonlopun jäljiltä Facebookiin on tullut taas joukko loistavia otoksia. Kuten allaoleva eli Olli, tonttu ja minä.


Sanojen synnyttäminen tuntuu nyt siis hankalalta. Toisaalta olen viikonloppuna katunut muutamia sanoja, joita olen suustani päästänyt. Eli ehkä parempi olla naputtamatta tännekään mitään, jotta ei synny mahdollisuuksia katua kirjoitettuja.

Toisaalta: on monia ihmisiä, joille haluaisin taas sanoa, että he ovat minulle tärkeitä. Tai vähintäänkin he piristävät elämääni, saavat minut nauramaan, viettämään riemukkaita iltoja, käymään pohdiskelevia keskusteluja.

Miten sen sitten sanoisi. Kiitos, että olette.