Kitara, taivas ja tähdet

Päivät (sekä aamut, illat ja yöt) menevät ja hupenevat.

Roskalavadyykkausta (mm. kiva pieni pöytä, pystynaulakko työhuoneelle, drinksulaseja), yllättäviä ja vähemmän yllättäviä vieraita, ajan pohdintaa, saunomista ja lenkkeilyä, bänditreenejä ja baareiluja, fillarointia ja palavereita, naurua ja itkua. Kissanoksennusta ja tiskivuorta. Kahvia ja pullaa. Kauniita sanoja ja hienoja biisejä.

Keskusteluja naisista, miehistä, ihmisistä, tavoista, tottumuksista, kirjoittamisesta, seksistä, hieronnasta, rahasta, tulevasta, iloista, suruista, internetistä, musiikista, ruuasta ja vielä lisää ruuasta.

Havainto, että on asunut jo kaksi vuotta tässä Torkkelinmäellä.

Ja viikon loppuun säkkituolien kanniskelua, jotta työhuone sai kaivatut löhöilyhuonekalut.

Eikä ehdi kirjoittaa sitä kaikkea, mikä pyörii mielessä. Joten pistetään lainaus, jonka jo jokin aika sitten laitoin Facebookiin:

"Ei jaksa lähikontaktia, ei jaksa alkuvalmisteluja, ei jaksa keksiä nimimerkkiä, salasanaa, ei jaksa arvioida onko se joku hullu ja kuinka hullu ja millä tapaa, onko hengenvaarallinen, ei jaksa panostaa itsesuojeluun, ei jaksais kuolla nyt, haluais pysyä hengissä, katsella ja odottaa. Haluais nukkua kunnolla ja pitkään, herätä joku päivä, joku heräittäis, se ois sit se oikee."

Anja Erämaja: Kuuluuko tämä teille

Ja illan viimeinen biisi: