Siinä se meni.
Käväisi yliopiston Metsätalolla pohtimassa omaa nettivaikuttajuuttaan, tiedostaen työ- ja vapaa-ajan nettiroolien iloisen sekoittumisen.
Töitäkin tuli tehdyksi, mutta ei taaskaan saanut kiinni sitä yhtä, joka pitäisi tavoittaa. Ärsyttää sellainen.
Porkkanamafian tiedotetta, Kulutusjuhlaan Kirjamessua. Työhuoneella istuskelua (yksin suurin osa ajasta), hetken makoilua säkkituolilla, kahvia. Maton puistelu ja kääntäminen toisinpäin, koska punaviinitahra on toisella puolella pienempi.
Yhden kahvin verran baarissa, juttelua soittamisesta ja vuokraamisesta, fillarikypärän esittelyä.
Sateessa pyöräilyä kotiin, kaupassa kohdattu ystävä ja uutiset.
Melkein vähän harmittaa, ettei aamulla tehnytkään juoksulenkkiä. Huomenna sitten. Harmittaa sekin, ettei ole ehtinyt kirjastoon, kun Kallion kirjasto on remontissa ja pitäisi jonnekin toisaalle lähteä.
Teetä, liikaa herkkujuustoa, vähän suklaata, porkkanoita, omenaa, hapankaalia, hapankorppuja.
Puhelinkeskustelu, jossa puhistiin. Chättäilyä, jossa mukana ukulelet ja ihmissuhteet.
Ja sen myötä miettimään, että jos saisi kutsun treffeille, niin millaisille ihan oikeasti haluaisi.
Muistelee viikonlopun keskustelua: oleellista on, että sen toisen pitäisi saada nauramaan. Sopivasti. Eli siis kivasti nauravaisille, mutta sellaisille, joissa voisi vähän vakavoituakin.
Muistelee toistakin keskustelua: että miten joidenkin ihmisten kanssa ei osaa sanoa, miksi ei pääse samalla aaltopituudelle. Joidenkin kanssa kun loksahtaa niin nopeasti.
Tekstit
2 kommenttia:
No niin, pitääkö sitä nyt internetissä asti huudella, että en jaksanut tulla konttorille? Kotona olin kuitenkin tosi ahkerana ja noin.
No kerrottakoon nyt sitten kaikille, että jos minä tai Olli emme ole työhuoneella, niin se ei tarkoita automaattisesti, että olisimme lusmuina laiskottelemassa. TAustalla voi olla myös se, että teemme töitä jossain toisaalla. Kuten kotona. Tai ollaan palavereissa/muissa tilaisuuksissa, tekemässä haastatteluja jne.
Ja eihän tässäkään kerrottu, kuinka kauan minä istuin työhuoneella päivästäni: voihan olla, että kävin tunnin ja siitä 45 min yksin :)
Eli siis Ollin kanssa ollaan ahkeria ja reippaita yksinyrittäjiä paikasta ja ajasta riippumatta!
Lähetä kommentti