Kieltämättä hieman väsyttää: menin Turkuun töiden vuoksi, mutta tietysti reissuun tuli viihdettä, kun piti nähdä rakasta isoveljeä ja kavereita. Sen myötä molemmat illat venyivät seuraavan vuorokauden puolella ja unet jäivät kovin vähäisiksi.
Mutta kivaa oli. Kiitos siitä kaikille, niin vanhoille kuin uudemmille tuttavuuksille. Sain mm. herkullista ruokaa, juomaa, monenlaisia keskusteluja, koirankarvoja paitaani, fillarin lainaksi ja yösijatkin.
Minua kiiteltiin teräväkielisyydestä. Hameeni kehui Nälkäpäiväkeräyksen mummeli. Vanha turkulaistuttu muisteli sitä, kuinka hän on nimennyt minut Suur-Liperin prinsessaksi ("Ja kukapa ei suhun ihastuis!"). Karaokeakin kävin hoilottamassa.
Enkä nyt enää voi sanoa, etten ole koskaan syönyt rapuja. Niitäkin nimittäin tuotiin eteeni ja piti tietysti harjoitella, miten sakset väännetään irti ja kuinka lihat saadaan ravun sisältä paahtoleivän päälle.
Kiinnostavia olivat esimerkiksi pohdinnat perhe- ja parisuhteista. Nehän ovat tietysti ikuisuusaiheita, joissa riittää puhuttavaa. Varmasti myös seuraavalla Turun reissulla, jota ei tosin ole näköpiirissä.
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti