Minä olen asunut pian kaksi vuotta tässä väliaikaiseksi suunnitellussa asunnossa, ja näillä näkymin asun siis vielä ensikin vuonna. Ei tätä ole sen ihmeemmin suurella harkinnalla sisustettu, eivätkä huonekalutkaan ole omia, mutta silti tämä on minusta viihtyisä koti.
Minun kotini.
En ole koskaan asunut erityisen tyylikkäästi sisustetussa asunnossa. Enkä osaisi kuvitella itseäni viimeisen päälle laitettuun, hienoon, uutuuttaan hohtavaan kotiin. On helpompi olla, kun paikat ovat jo nuupahtaneet.
Tietysti kodin pitää olla viihtyisä. Ymmärrän ihmisiä, jotka panostavat ja pohtivat sisustamista. Ihailen heitä, jotka jaksavat laittaa kodin värit kuntoon ja laittavat yksityiskohdat kiinnostaviksi. Toki minäkin mieluusti ottaisin omaan makuuni mukavan kotoisasti sisustetun kodin, mutta viihdyn mainiosti tässä nykyisessäkin, jota ei mihinkään sisustuslehtien sivuille kelpuutettaisi.
Tekstit
4 kommenttia:
Sun koti on sisustukseltaan just mun makua! Ei mitään viileitä sisustuslinjoja vaan lämpöä ja kodikkuutta. Semmoiseen ei tarvita sisustusjuttuja tai jotain värikarttoja, ihan vaan estetiikan silmää.
Vai onko se toisinpäin?
Onnellinen ihminen asuu hyvin sisustetussa asunnossa?
Asiasta kymmenenteen,
a) onko totta, ettei sinulla ollut aavistustakaan siitä miten päinkään kielisoitinta rämpytetään ennen nykyistä ukuleleharrastustasi,
b) onko totta, että kykenet nykyään soittamaan sitä keikkailukelpoisesti?
Asia on nimittäin niin, että suhteellisen musikaalisena ihmisenä olen koko aikuisikäni potenut alemmuuskompleksia siitä, että minua ei pantu opettelemaan minkään rämpyttimen soittoa silloin kun vielä olin oppimiskykyisessä iässä, ja sitä paitsi olen pitkään jo haaveillut mahdollisuudesta opetella soittamaan jotain kielisoitinta säestääkseni iirinkielistä laulantaani, vaikka sitten ihan vain omaksi ilokseni. Olen kuitenkin ihmetellyt, kannattaako aikuisena enää moista harrastusta aloittaa millään soittimella. Ukulele on kuulemma muodissa, niin että ehkä sitäkin voisi harkita.
Kata, kiitos kiitos, en nyt tiedä estetiikan silmästä täällä, taitaa vaan olla jotenkin kasattu kamat sisään :)
Anom, varmasti onnellinen kokee kotinsakin kivaksi.
Panu,
a) on totta
b) ei ole sinällään totta: en pysty itsekseni tuottamaan kovin kummoista musiikkia, mutta siis bändissä sointukuvioiden tapailu menettelee.
Eli Pentelelessä on se yksi henkilö, jolla on n. 30 vuoden kokemus kitarasta ja hän soittaa melodiat, sovittaa kappaleet jne. Me kaksi muuta vaan vähän rämpytellään.
Ukulele on tietysti suosittu myös siksi, että se on varsin helppo ja yksinkertaisen säestämisen taatusti oppii aikuinenkin :)
Lähetä kommentti