Niin kuin joskus ennen

Ulkokalliolaisen kanssa tällä viikolla juteltiin siitä, onko sitä ihmisenä oppinut ja muuttunut sen myötä vai ei. Samoja virheitä toistelee, mutta toisaalta menneitä katsoessaan ihmettelee, miten on voinut olla tuollainen.

Tunnustan, että joskus olen toiminut tavalla, josta en ole lainkaan ylpeä. Toivon, että nyt osaisin olla hieman myötämielisempi ja ymmärtäväisempi.

Ehkä siis hieman pehmeämpi, niin itselle kuin muille.

Toisaalta lienen kadottanut jo jotain. Osaisinko ja uskaltaisinko heittäytyä samalla tavalla kuin joskus? Vai onko elämä liikaa opettanut, ettei kannata kannata intoilla hätiköiden?

"Sateinen aamu
Pitkästä aikaa nousen aikaisemmin
Kuin ois pakko.
Tahdon olla hereillä silloin kun
Elämä muuttuu pitkin vuoden aikaa.
Turha koittaa jäädä menneeseen.

Kerrankin saattaa
Omistaa aikaa aivan pienen hetken;
Olla niin kuin joskus ennen
Mutta minkälainen olin silloin ennen?
Paljon avoimempi, paljon luottavaisempi kuin nyt."

- Zen Cafe