Minun ensimmäinen ajatukseni oli kissan olemus ja liikehdintä. Ihailen sitä joka päivä: miten tyylikkäästi eläin voikin kulkea, venytellä, astella eteenpäin pehmeästi.
Purimme esteettisajatukset ryhmässä. Muilla ryhmän jäsenillä esteettisen hetket olivat jotain ainutlaatuisempaa: ensimmäinen kerta oopperassa Savonlinnassa, ruma venäläishotelli, hetki munkkiluostarissa, Prahan kaupunkia.
Myöhemmin pohdin ystäville, että kieltämättä päässäni oli välähtänyt esteettisenä elämyksenä myös ihmisvartalo. Esimerkiksi sellainen alaston, hyväkroppainen mies loikoilemassa sängyssä.
Mutta eihän sellaista kehdannut kuitenkaan sanoa ääneen kirjoittajakurssilla muutamalla tuntemattomalle ihmiselle. Silti sen voin kirjoittaa tänne, tuttujen tai tuntemattomien luettavaksi, sillä kuvittelisin muidenkin ihailevan ihmisvartaloita.
Tänne kirjoittaessani minun ei kuitenkaan tarvitse nähdä muiden kasvoilla mahdollista pientä noloutta tai muuta vastaavaa tunnetta, jonka sanani voisivat aiheuttaa. Vaikka pariutuminen ja seksuaalisuus ovat määrääviä tekijöitä ihmiselossa, niin silti iskee tietty häveliäisyys. On neutraalimpaa sanoa ihailevansa kissan kulkua kuin alastonta ihmistä.
Tänään makaan vähemmän esteettisenä, hiukan kipeänä. Jo eilen olin nuutunut, ja heräsin nyt aamulla kurkku kipeänä ja pää on tukossa, lämpöäkin on hieman. Toivottavasti tästä ei mitään pahempaa kehity.
Ja niin, en ollut eilen blogimiitissä. Taisi olla ensimmäinen kerta vuosiin, kun jäin tästä riemusta pois.
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti