Vattuinen maanantai

Päivän paras herkku oli maustamaton soijajogurtti-vadelma-lese -mössö. Eikä tietenkään vähiten siksi, että kävin keräämässä vatut itse.

Ajattelin fillaroida jonnekin itäisempään Helsinkiin katselemaan, miten marjoja löytyisi, ja päätin kierrellä Kulosaaren kautta. Sieltä löytyikin sopiva marja-apaja, josta sain melkein pari litraa vadelmia.

Reilut puolet saalistani säilöin pakkaseen (minulla ei ole kuin pakastinlokero, mutta vuokraisännän asunnon jenkkikaapin pakastimeen on käyttöoikeus, joten vein marjat sinne. Todella kätevä tämä vuokralaissuhde!). Osa marjoista meni suuhuni tänään ja loput sitten varmaan jo huomenna.

Kalliolaiselämän huonoksi puoleksi maalaisempiin olosuhteisiin verrattuna on pakko myöntää se, että marja- ja sienimetsiin ei aivan kotinurkalta pääse. Mutta ei tuonne Kulosaareenkaan ole kuin reilu pari kilometriä, joten se on mainio marjastusmatka.

- - -

Loppuillasta hikoilin tuttuun tapaan ultimate-pelissä. Onneksi taitoni ovat kesän mittaan kehittyneet, mutta vielä on parantamisen varaa.

Olen tietysti kateellinen esimerkiksi Henkan heitoille sekä liimanäpeille (ja vetovoimalle, joka tänään todettiin massiiviseksi), mutta jotenkin minä vain en saa sitä frisbeetä lentämään niin hienosti. Enkä saa kiekkoa aina helpoistakaan paikoista kiinni.

Mutta harjoittelu jatkuu.

- - -

Tuonne Mari Koo -blogin puolelle jo julkaisin tämän vadelmapuskavideoni, mutta mikäli kiinnostuneita on täälläkin, niin saahan tuota höpinää ja ajatusvirtaa kuunnella. Suurta tolkkua siinä ei ole, ja olemukseni on videolla erittäin rento eli naama kiiltää, tukka on niin kuin on ja meikkejä ei ole vaivauduttu tänäänkään laittamaan.

Olen muuten huomannut, että kesän mittaan meikkaamiseni on vähentynyt entisestään. Yksi vuoden tavoitteista on ollut erilaisten kosmetiikkatuotteiden vähentäminen, mutta näköjään siinä samalla on vähentynyt myös naaman laittaminen.

Ei sitä vain tavallisena arkena jaksa. Eikä täällä Kalliossa. Ja hiki tulee kuitenkin, kun pyörällä ajelee.