Heräsin eilen unesta, jossa velloin syyllisyydentunteessa. Ei siis kovin yllättävää, että unen tunne seurasi valvetilaan.
Että olenpa ikävä ihminen, tuotan harmia muille ja itselleni, teen virheitä, olen julma!
Masentavaa, miten uni pääsee ottamaan vallan, vaikka kuinka järjellä selittäisi ja voisi nähdä taustalla itselleen asettamansa täydellisyysvaatimukset.
Olotilaa lähdin karistamaan juoksulenkille. Mainitsin unestani juoksutoverilleni (tunnetaan nyt myös lisänimellä "Loppukiripiiskuri"). Hän kertoi myyneensä unessaan pitkänmatkanohjuksia Etelä-Amerikkaan. Olisihan sellainen huomattavasti jännittävämpää.
Toisinaan unet ovat silkkaa sekavaa höttöä. Toisinaan pelottavan paljastavia kaikesta siitä, mitä oma pää käy läpi.
Mutta onneksi unet ovat välillä levollisia ja onnentäyteisiä.
Ja nukkuminen on parhautta. Kohtahan taas olisi päivänokosten aika.
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti