Tästähän tulee kohta kesäperinne

Vuosi sitten piti nauttia antibioottikuuri, kun kissanpureman vuoksi peukku turposi. Nyt vuorossa oli laajemmin käden alue. Puremajäljet näyttävät pieniltä, mutta kissan hampaiden ansiosta ovat yllättävän syvät ja elukan suussa on melkoinen basillivarasto.

Lääkärireissua edelsi suunnilleen samanlainen tilanne kuin vuosi sitten. Paitsi nyt takapihalle jolkotelleita koiria oli vain yksi, tapahtuma-aika ilta ja iltaa viettämässä kanssani Rappiotäti, Kervå ja Petri.

Villi on noiden reviirilleen tulevien koirien suhteen sekopää. Ja minä tietysti säntään kaappaamaan kissaa kiinni ihmeemmin ajattelematta omia vammautumismahdollisuuksia: tärkeintä on, ettei eläimille käy mitään.

Onneksi tälläkin kertaa koira vain väisteli, eli ei alkanut puolustautumaan. Minä sain puremat siinä hetkessä, kun otin kissan kiinni ja puristin sen syliini.

Facebookissa Veloena vihjaisi, että kunnon vesipyssy vastaavien tilanteiden varalla voisi toimia katin rauhoittajana eli pitänee hommata sellainen. Olisihan siitä varmasti muutakin hupia.

Lisäksi nyt minä suunnistin lääkärille heti tapahtuman jälkeen. Jos olisin ollut itsekseni, olisin odottanut aamuun, mutta kaverit patistivat päivystykseen. "Marian päivystys - elämysmatka suomalaisen terveydenhuollon nykytilaan!" (Ei minun tarvinnut jonottaa kuin 1,5 tuntia, oli kai varsin rauhallinen arki-ilta, ja sitten Mannerheimintien apteekista antibiootit).

Tietokoneen naputtelu sujuu hitaasti. Illan ultimatepeliin minusta ei ole. Ukulelea ei voi soittaa tai leipää leikata.

Tiskien tiskaamattomuudelle on nyt hyvä syy.

Samoin lomailemiselle ja silkalle olemiselle.