Marinadin keittiössä

Ruuanlaitto ja leipominen eivät tässä blogissa juurikaan näy, vaikka bloginimi vihjailee muuta. Ja minähän viihdyn hellan äärellä, taikinoita vaivaten, mausteita yhdistellen. Kaapeissa pitää olla aina aineksia niin, että voi tekaista jotain esimerkiksi vieraiden saapuessa paikalle.

Mutta ilmeisesti koen sapuskatouhut vähän samanlaiseksi kuin liikunnan. Ne ovat niin itsestäänselviä, arkisia toimia, että turha niistä on suuresti huudella internetiin. Jokaisenhan pitää syödä ja aika moni tekee itse ruokansa.

Eivätkä minun kokkailuni ole mitään hienoja tai erityisiä. Yleinen arkiruokani on ns. mössö. Tällaisen epämääräisen annoksen olin joskus talvella kuvannut:

Lautasella lienee tofu-linssi-pinaatti-sipuli-mössö. Mössö tehdään yhdistämällä pannulle raaka-aineita, joita kaapissa on: yleisiä raaka-aineita kaali, porkkana, sipuli ja valkosipuli. Mössöön laitetaan esim. soijavalmisteita (rouhe, suikaleet, tofu), papuja, linssejä, mausteita, tomaattimurskaa, hapankaalia, kasviksia, juustoa, ohrasuurimoita, pastaa... Mikä nyt sattuu olemaan fiilis ja ainesten tilanne.

Kuten tästä voi päätellä, niin ruuanlaitossa en niin paljon ohjeita katsele (leivonnassa olen tarkempi). Saan kyllä vinkkejä ja innostusta esimerkiksi ruokablogeissa, mutta en kovin orjallisesti ohjeiden mukaan kokkaile.

Tässä on se ongelma, että jos joskus teen jotain erityisen maistuvaa, niin en enää muista, mitä mausteita ja miten paljon itse asiassa laitoinkaan.

Kesäaikaan teen itselleni usein ruokaisia salaatteja. Talviaikaan liedellä porisevat keitot.

Vieraille tarjoan esimerkiksi suolaisia piirakoita, pannukakkua, salaatteja. Tai edes vähintään popcornia, mutta maissinjyvien paukuttelua ei voi laskea ruuanlaitoksi.

Tykkään hurjasti tuoreesta pullasta, mutta leivon harvemmin, ettei tulisi ahmittua pullaa niin tolkuttomasti kerralla. Jos nopeasti pitää saada jotain makeaa vieraille, niin teen esimerkikiksi muffinseja.

Tänään päätin leipoa ruohosipulilla höystettyjä sämpylöitä. Hummusta tein viime viikolla ison annoksen, joten sitä riittää nautittavaksi näiden kanssa (vein osan valmiista hummuksesta vuokraisännän pakastimeen, kun oma pakastinlokeroni on surkean pieni).

Pari päivää sitten ostin kukkakaalin, joten taidan tekaista siitä jonkinlaisen kukkakaalicurryn.

(Mainittakoon myös se. että syön usein myös ulkona, joten en siis kaikkea ravintoani todellakaan tee itse.)

Mutta onhan minulla tähän keittiötouhuiluun pitkä historia. Olin ala-asteikäisenä suhteellisen innokas leipuri, joten tuntuma taikinoihin on syntynyt jo silloin. Koska hommaa ei ole varsinaisesti tarvinnut opetella aikuisiällä, niin se on itsestäänselvää ja vaivatonta.

Pikkuveljenikin on taitava kasviskokki, minua parempi, ja innokas kokeilemaan erilaisia raaka-aineita. Isoveljelläkin tuntuu olevan ainakin suuri usko omaan kokkaustaitoonsa, mutta ihan käytännön syistä olen harvemmin syönyt hänen loihtimiaan aterioita.

Epäilemättä kotitaustamme vaikuttaa ruuanlaittoomme ja leivontaamme. Äidin toiminta keittiössä on ollut aina monipuolista ja aktiivista, ja minäkin sain toteuttaa vapaasti leivontaharrastustani pienestä pitäen.