maanantai, kesäkuu 15, 2009

Jaettavissa myös iloa

Remontti on suoritettu (Villin blogissa on pari kuvaa kissan suhteesta viikonlopun tapahtumiin). Olen säälittä poistanut omistuksestani mm. vaatteita ja kirjoja, ja joillekin tavaroille löytyi hyviä uusia koteja lähipiiristä.

Lisäksi muutama muistorikkaampi esine lähti jatkamaan elämäänsä erikoisemmalla tavalla kokemuksellisen kaupungin konsultin mukana. Hän jakoi eteenpäin mm. kymmenisen vuotta sitten poikaystävältäni saaman Nalle Puhin keittokirjan, Prahan puolimaratonin repun, hääjuhlista haltuuni päätyneet koristepyykkipojat sekä georgialaisen olutpullon.

Konsultti muuten havainnoi blogissaan kiinnostavasti joidenkin ihmisten kielteistä suhtautumista hänen toimintaansa:
"Emme ole törmänneet muuten pitkään agressiivisuuteen, mutta tänään sekin muistutti olemassaolostaan.
Eniten konsultin vastaanottoa lähestyvissä, vihamielisissä ihmisissä minua hämmentää se, että yksikään ei ehdi ottaa selvää, mistä asiassa (konsultoinnissa) on kyse, vaan viha kihahtaa päälle silloin, kun selviää konsultin toiminnan olevan ilmaista, luovuuteen, arjen löytöretkeilyyn, läsnäoloon ja yleisen ilon jakamiseen keskittyvä hanke.
Se, että epäusko maailmaan ja hyvien asioiden olemassaoloon aiheuttaa niin voimakkaan reaktion, on minusta hälyttävää ja surullista. Ja kertoo varsin tehokkaasti sen, että vilpittömästi ihmisille suunnattuja hankkeita todella tarvitaan. Enemmän."

On todellakin sääli, että ilmainen hyvänmielen jakaminen aiheuttaa ihmisissä jopa vihamielisyyttä.
Kokevatko he konsultin toiminnan turhuutena, näennäisenä näpertelynä maailmassa, jossa olisi paljon merkittävämpiä ongelmia ratkaistavissa? Tällaiseen ajatteluu tuntuu törmäävän usein vastaavissa tapauksissa. Aina ei osata nähdä, että ruohonjuuritason toiminnalla ja ihmisten arjen ilahduttamisella olisi mitään merkitystä.

Onneksi minun elämääni ilahduttavat ystävät ja muu lähipiiri. He vaan ovat niin hyviä tyyppejä. Vaikka heitä painaisivat omatkin murheet, niin silti läsnäolo ja yhdessä tekeminen antaa paljon.

Haluan uskoa siihen, että hyvä kiertää. Pienet teot voivat kasvaa suuremmiksikin.

Lisäys illemmalla:

Kun nyt satuin lueskelemaan Laura Ruohosen Sotaturistit-näytelmän tekstiä, niin lisätään tämä näytelmän Amiraalin kommentti:

"Ihmisestä ei koskaan tiedä.
Helpompaa melkein olisi jos sitä saisi yksinkertaisesti vihata, että peripaska mikä paska, mutta sitten joku taas menee ja tekee jotain suunnattoman hienoa ja rakastettavaa ja on pakko taas ottaa sekin mahdollisuus huomioon. Että hyvyyttä on olemassa."

0 kommenttia:

 
eXTReMe Tracker