Pellolta juhliin

Kotikylän martat juhlivat 90-vuotista taivaltaan äitienpäivänä, ja minä siis sain kunnian olla juhlapuhuja, entisenä kylän minimarttana ja nykyisenä kuluttaja- ja viestintäaktiivina. Minulle käytiin myös kertomassa, että juhliin oli tultu nimenomaan puheeni houkuttelemana, kun on luettu blogiani ja lehtijuttujani. Eli siis sopivasti paineita höpötykseeni, joka sujui ihan mallikkaasti ja ilman pönötystä.

Äitini sai tunnustusta kylän marttayhdistyksen pitkäaikaisimpana puheenjohtajana. Ylipäätään hän on tietysti tehonainen, joka puuhaa ja tekee aktiivisesti kaikenlaista.


Aamupäivällä kävimme isän kanssa tiluskatselmuksella. Tutut pohjoiskarjalaiset lähipellot ja -metsät olivat edelleen tallella, ja isä tietysti vihjaili, miten metsänhoidosta kannattaisi kiinnostua, noin niin kuin perintömielessä, jotta metsät olisivat tallella vielä pitkään.

Poseerauskuva napattiin kylän hiihtoladun pohjalla. Samalla tehtiin tietysti metsäarviointia.



"Ota nyt kuva tuosta koivikosta, kun sie siellä olet polttopuita rengin kanssa tehnyt. Kyllä mie muistan ne monet kerrat, kun sie toit meille tänne pellolle päiväkahvit."



Yksi merkittävä maamerkki eli ns. suuri kuusi on kärsinyt vaurioita, koska palokärki hakkailee puun alaosasta ruokaa eli toukkia ja ties mitä hyönteisiä etsiessään.


Tietysti viikonlopun aikana juteltiin kaikenlaista, siinä mökin saunomisreissun, syömisten ja kävelyiden lomassa. Havaitsin taas, että olen monin tavoin äitini kaltainen. En tosin ole niin tehokas, aikaansaava ja ehtoisa emäntä.