Omassa rauhassa

Paluu Suomeen sujui ongelmattomasti. Seuralainen, nti E, oli viehättävä ja miellyttävä lentokumppani myös kotimatkalla, ja kotona odotti hyvinvoiva Villi-kissa, joka oli poissaoloni aikana saanut nauttia omistajansa huolenpidosta. 

Kieltämättä omassa sängyssä ja rauhassa nukkuminen oli taas varsin mukavaa. Matkalla piti olla sosiaalinen niin paljon, että pidempää yksinoloa jo kaipasikin. 

Lauantai-iltana kopsuttelimme korkokengissä Rappiotädin kanssa tutustumaan M-gallerian näyttelyyn ja Tiihoseen. Tiihonen eli booli osoittautui maineensa veroiseksi ja tilaisuus oikein mukavaksi. 

Tämän illan lenkillä juoksuaskeleet hidastuivat kielojen keräilyksi. 

Ajatukset pääsivät menemään vähän pintaa pidemmälle, siihen, mikä on oikeasti tärkeää. Mitä toisissa arvostaa. Kenen seurassa oikeasti viihtyy ja miksi. Millainen haluaisi olla. Miksi silti toimii hölmösti. Mitä kaikkea sitä pelkää. Mitä kaipaa. 

- - -

Loppuviikon linkkinä tämä jo Facebookissa hehkuttamani Pekka Seppäsen kolumni "Me kaikki olemme hevosia".