Olen kasvanut kahden veljen ja naapurinpoikien kanssa. Etenkin isoveli taivutti harrasteen tai pelin tiukaksi kisaksi (oli kyseessä mäenlasku, pingis, pöytälätkä tai petankki) ja laati tuloslistoja ja sarjataulukoita. Jossain välissä sain tästä tarpeekseni, ja pitkään suhtauduin nihkeästi moniin peleihin.
Mutta nykyisin jaksan taas innostua. Tietysti edellyttäen, että pärjään hyvin. Olen huono häviäjä, mutta menestykseni tuon julkeasti esiin. Tämäkin on opittu lapsena: olihan se selvää, että omaa voitokasta toimintaa piti ylikorostaa, jotta luusereilla olisi vielä paskempi fiilis.
Poikien joukossa siis opin kilpailemaan, vertailemaan ja voittamaankin, puskemaan läpi ja repimään itsestäni irti viimeisetkin mehut tavalla, joka näkyy edelleen. Myös muussa elämässä kuin noilla virallisilla kisa-areenoilla.
Eilenkin tein tuuletuksia ja tanssiaskeleita, kun kaato onnistui. Kykkäsen ja Saijan kanssa läiskimme käsiä yhteen ja röyhistelimme joukkuemenestystä.
Joku totesikin, että tein liikehdintäni vuoksi keilaamisesta urheilullisempaa kuin uskoisikaan. Lisäksi heittotyylini näytti kuulemma amatöörien silmiin hyvältä (olen keilannut elämäni aikana ehkä vajaat kymmenen kertaa, joten suuremmin tyyliä ei ole kehitetty).
Valitettavasti jouduin kuitenkin jakamaan illan ykköstilan Petrin kanssa. Meilla molemmilla oli 223 pistettä kahden kierroksen päätteeksi. Jälkipelien yhteydessä totesimme, että lähdemme ottamaan keilaradalla mittaa toisistamme mahdollisimman pian.
Tosin varoitin Petriä siitä, että jos heittoni ei kulje lainkaan, niin muutun äkäiseksi ämmäksi. Se huono häviäjä kun on totaalisen huono häviäjä.
Valitettavasti tämäkin näkyy myös muussa elämässä.
Tekstit
6 kommenttia:
Hei vaan! Täällä toinen huono häviäjä. En kasvanut poikajoukossa, mutta jostain lapsuudesta varmaan kumpuaa ärtymys ja jopa raivo, jos jokin peli ei suju. Joukkuepeleissä oma huono suoritus harmitti muun joukkueen puolesta, yksilölajeissa ja peleissä tunne omasta surkeudesta sai hermostumaan. Toiset oppivat tsemppaamaan, minä heittelemään mailoja tms.
Olen sukulaislapsien kanssa oppinut pelaamaan lautapelejä, vaikka inhoankin Monopolia ja sitä ökykatujen sumaa, jossa aina menetän rahat, mutta krokettia en suostu pelaamaan koskaan.
Hihii! Minä olen myös aivan tolkuttoman huono häviäjä, mutta kuten Mies kerran asian ilmaisi, olen myös kammottavan huono voittaja, sillä hieron voittoni sitten todella huolella kaikkien minulle hävinneiden naamaan.
Ja mitä tulee tuohon Armin mainitsemaan Monopoliin, niin kukaan kaveripiiristäni ei enää tätä nykyä suostu pelaamaan Monopolia kanssani, koska kuten sanottua, olen aivan liian huono häviäjä ja Monopolissa en voita ikinä. Viimeisen Monopoli-matsin hävittyäni nakkasin pelin suutuspäissäni saunan tulipesään ja heitin tulitikun perään...
Hmm, en nyt taida sittenkään olla ihan niin hurmuisen huono häviäjä :D Kihisen ja puhisen, mutta mailoja en ole heitellyt ja toistaiseksi kaikki ovat suostuneet pelaamaan kanssani :)
Eli ehkä se on vain oma fiilis siitä, kun en osaa kunniakkaasti hävitä ja onnitella itseäni parempaa, vaan mökötän oman tappioni vuoksi ja keksi läjän syitä heikkouteeni.
Herranen aika, älkää vaan mun kanssa alkako koskaan leikkimään. Mie en kestä kilpailua, suorastaan allergiaan saakka ahdistun. ;-D
Mutta toisaalta kun minua ei häviäminen haittaa, niin joskus ihan aikuisten oikeasti olen antanut toisen voittaa, ihan vain siksi, että sille näyttää tulevan paha mieli. Silloinkin kun itselläni olisi ollut sauma korjata potti kotiin...
Minä kieltäydyn pelaamasta tiettyjä pelejä, koska tiedän suuttuvani KUN hähviän.
Luitko muuten tämän päivän Hesarista, jotta "Ukuleleihminen on tunneihminen" ?
(Sunnuntaiosiossa. En nyt linkitä kun näkyy vain sisäänkirjautuneilla.)
Satujatar, ok, en sit kutsu sua tiukkoihin peleihin :)
Stazzy, huomasin jutun ja päivitin sen tuonne Facebookin puolelle (ukulele on niin pop!).
Muillekin tiedoksi: ""Ukuleleihminen on tunneihminen", kertoo HS (D6). "Ukulelesta ei ole statussymboliksi eikä peniksen jatkeeksi, kuten Fenderin Srtatocasterista." Kuulemma myös maailman toiseksi rikkain henkilö, sijoittaja Warren Buffett soittaa ukulelea. Juttu päättyy lainauksiin Lapinlahden lintujen Rakas, ukulele soi -biisistä. http://open.spotify.com/track/5tPCzVRxK7wgqqEvue7qdk"
Lähetä kommentti