Hmm. Taidan odotella vielä Rappiotädin saapumista ja hänen mielipidettään asuun.
Minähän ole aikuisiällä julkisesti ole tehnyt mitään muuta musiikkiin viittaavaa kuin laulanut karaokea, ja sitä ei voi pitää musisointina. Enkä edelleenkään ole musikaalinen tai rytmitajuinen: muutaman kuukauden ukulelesoitto ei sentään ihan kaikkea paranna.
Kuten pikkuveljen kanssa tänään puhelimessa todettiin, niin itsensä nolaaminen tekee välillä hyvää ja on suorastaan terveellistä. Toivottavasti ilta ei silti ihan mahdottomaksi mene, jotta ukulelepoppoomme ei hajoa keikan aiheuttamiin sisäisiin ristiriitoihin.
Ala-asteikäisenä sentään oli ymmärrettävää, jos nokkahuiluaan soitteli kevätjuhlassa miten sattui. Tässä iässä on paljon vaikeampaa kalastella sympatiapisteitä.
Mutta ehkä on silti pakko yrittää edes korkokenkien avulla.
Lisäys:
Piti linkittää vielä tähän Rosa Meriläisen kolumniin. Kun viime aikoina on puhuttu esim. Rappiotädin kanssa siitä, miten vanhenemisen myötä kaikki ei ole niin mustavalkoista kuin nuorena. Ei edes ihmissuhteissa.
Tekstit
2 kommenttia:
Äläs, kuule. Markus Kajo pakinoi että kun lasten tekemisistä aina liikuttuu, niin miten aito itku pillahtaa saajan silmään kun täysikäinen vaikkapa askartelee kortin lahjaksi ja riimittelee siihen runonkin itse. Niin tätähän voi soveltaa teidän ukuleleilyyn :)
Sitä oon kyllä miettiny, että jos ja kun joku keksii koota blogipiirit kesän korvalla puistoilemaan, niin teidän bändiä vois toivoa sinne yllätyskeikalle. Mutta tässä oli tietoisesti monta jossia ettei tule kenellekään paineita alkaa järjestää mitään. Ois vaan hauska nähdä kyseinen show :D
Ei keikalla sentään kyyneleitä näkynyt, ei liikutusta eikä häpeää :)
Hmm, en itse ole mitenkään älyttömällä innolla säntäämässä blogimiitteihin soittamaan. Tarkoitushan olisi, että Pentelele järjestää European Tourin (soitellaan Kallion puistoissa kesällä) ja se kenties riittää siltä osin :)
Lähetä kommentti