Yritin aamulla tehdä fillarilenkin, mutta se päättyi Arabiassa, kun sentin mittainen neula tarttui eturenkaaseen. Viiltosuojattu rengas ei sentään moisia piikkejä kestä.
- - -
Olen kärsinyt jälleen viestinnällisistä ongelmista. Välillä kommunikaatio on niin vaikeaa, sekä puhuttu että kirjoitettu.
Väärinymmärryksiä keskusteluissa. Tekstejä, jotka eivät synny.
Välillä voisi vain olla hiljaa. Kirjoittamatta mitään. Sulkea suunsa.
Eikä vain hakkaisi päätään seinään etsiessään tapoja ilmaista ajatuksia ja tunteita niin, että vastaanottajakin sen ymmärtäisi.
- - -
Viikonlopuksi tuli pikkuveli, varsin lyhyellä varoitusajalla. Vähemmän yllättävästi kävimme viettämässä aikaa kavereiden kanssa baarissa sen lisäksi, että sivistyin Mediapäivillä ja vaihdoin vaatteita.
Onhan se mainio veli, edelleen. Jos tässä vaikka itsekin ehtisi Tampereelle kevään mittaan.
- - -
Tekstin otsikko ei toki viittaa elämääni, vaikka tietysti elämässä pitää aina mieluusti olla ripaus jonkinlaista intohimoa: hulluuteen asti ei sentään tarvitse mennä. Mutta tulipahan lausahdus tänään mieleen bänditreeneissä. Kerroin, että kyseessä on runokirjan nimi.
Tänäkin keväänä päässä kaikuu silti se Ultra Bran biisi.
"En osannut aamuyöllä nukkua
Heikko valo
tulee huoneeseen
jossa on ohuet verhot
en ehkä tarvitse sinua
nyt huhtikuussa
kylmällä säällä
tulen viereesi
tulen viereesi"
Tekstit
2 kommenttia:
Onhan se kiva että välillä vaihdetaan vaatteita - itselle ja muillekin.
No tätä kommenttia tapahtuman tiimoilta on saatu kuulla useita kertoja.
"Ai niinku kerran vuodessa vaihdatte vaatteenna, ehheheh!"
Lähetä kommentti