Prahan kevät

Laukun pakkaus on vielä aloittamatta: mitä kaikkea sitä tarvitsisikaan, juoksuvaatteet, kävelykengät, hammasharjan, päättäväisyyttä. 

On sentään hyvä laukku, Kervålta lainassa, lukon koodinkin muista. Kuskasin eilen vessapaperia ja varrasleipää Alepasta kotiintullessani. 

Monta muutakin tekemättä. Vielä pitäisi kirjoittaa, selvittää, hoitaa hommat kuntoon, jotta voi olla. 

Olenko lomani ansainnut? Ei kai niitä ansaita, niitä vain pidetään, otetaan irti se, mikä saadaan. Toivotaan, että tullaan takaisin hyvissä voimissa, reippaana, intoilevana, uusia ideoita pulppuilevana (eikä siis väsyneenä, reissussa rähjääntyneenä, liikaa olutta juoneena, tavarat kadonneina).

Huomenaamuna koneeseen, sama lento Maratoonarin kanssa. Hyvä niin, en tiedä majapaikkaa ja sen osoitetta, jätkien kanssa samassa kimppatilassa.  Onneksi muut hoitaa, olen surkea matkailija, viihdyn liian hyvin kotona.

Passin sentään etsin, printtasin lentodokumentit ja puolimaratonilmoittautumisen.

Enkä ole avannut Maahiselta lainassa olevaan Praha-kirjaa. Kai sitten lentokoneessa. 

Jos jalkani suorituksen jälkeen liian kipeät? Istutaan sitten, kahvilat ja kapakat, katutason kulttuuria. Josko vaikka lasihelmiä Rappiotädille. 

Kissa saa seurakseen omistajansa. Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, kun en vastaa kissan rapsutustoiveisiin kuin puolihuolimattomasti, vaikka se kehrää tuossa vieressä, laittaa tassun kädelleni, katsoo odottaen. 

Huomenna aamulla kentällä, ylihuomenna trikoissa toisaalla. Takaisin kotona muutama päivä myöhemmin.