2.10.44

Otsikon numeroluku tarkoittaa puolimaratoniin kuluttamaani aikaa. Hyvin meni! 

Tavoitehan oli päästä alle 2,5 tuntiin ja ilman, että jalat hajoavat. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt siitä, että jaksoin hölkätä koko matkan (juomapaikkojen kävelyaskeleita lukuunottamatta) ja siitä, että juoksu tuntui 15 kilometriin asti melkoisen helpolta. Viimeiset kilometrit olivat jo vähän raskaampia.

Minähän en siis ollut kovin suuresti treenannut: en ole koskaan juossut oikeasti pitkää matkaa, enkä varmaankaan parin viimeisen vuoden aikana yhtään yli kymmenen kilometrin yhtäjaksoista pätkää. Talvi on sujunut lähinnä epäsäännöllisillä lyhyillä lenkeillä, jotka eivät ole tuntuneet niin keveiltä. 

Prahan sää oli suosiollisesti lämmin, ja aurinkokin alkoi paistaa kesken juoksun. Kykkäsen kanssa lähdettiin liikkelle yhtä matkaa, ja sitten 15 kilometrin kohdalla jätin miehen "toimittamaan asioita". Hän saaapui maaliin viitisen minuuttia minua myöhemmin. 

Porukan kovin eli Maratoonari oli tietysti ollut perillä jo paaaaljon aikaisemmin. Hänelle myös kuuluu kiitos aamun verryttelyistä ja venyttelyistä sekä muista vinkeistä.

Nyt, seuraavana aamuna, jalkoihin sattuu kovin. Etureidet on kipeät, samoin polviin sattuu. Kykkäsen kanssa kuljemme kuin vanhukset ja voivottolemme oloamme. 

Mutta aloitimme aamun venäläisellä kuohuviinillä. Lisäksi yritimme tanssahdelle esimerkiksi Loveboat-biisin tahtiin. 

Ja jatketaan lomailua. On tämä hieno kaupunki. Vielä siihen päälle hyvää ruokaa ja juomaa. Koska jätkät ovat täällä olleet niin monta kertaa, minun ei tarvitse käyttää aivojani nähtävyyksien tai kulkemisten miettimiseen, vaan äijät hoitaa kaiken.

(Ja Kykkänen toi tänne oman tietokoneensa mukanaan ja täällä on joku avoin netti, joten siksi voi kirjoittaa.)