Hurvitellen

Tämä viikonloppu on mennyt varsin viihteellisissä merkeissä. Onnistuin perjantai-iltana houkuttelemaan Rappiotädin Kallioon, ja muutamaa tuntia myöhemmin olimme vaihtaneet baarin vieraanvaraisen isännän tarjoiluihin.

Rappiotäti hämmästeli tapaani syödä hapankorppuja raejuustolla höystettynä (olen jatkojen kannalta haastava vieras, koska tungen pääni jääkaappiin ja vingun ruokaa), mutta minullahan on tunnetusti hieman outo maku monien asioiden suhteen.

Tämän jälkeen lähtökohtani seuraavan aamun muuttoapuvelvollisuuksiini eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta suoriuduin tehtävästä yllättävän hyvin ja reippaasti.

Ja ilta meni Lostiksen ja muiden viehättävien naisten kanssa. Ei kuulkaa uskoisi, miten paljon ja innokkaasti nuoret naiset voivat puhua paavista. Nyt vain odotellaan, milloin Mielitty toteuttaa Holy Pope -tuotesarjan. Tuoteideahan oli siis nätti, kondominkuljetukseen soveltuva ranneke.

Baarivaiheessa joku tuntematon, vanhempi mies tuli sanomaan, miten hän katsoi, että siinäpä on pitkätukkaisia kauniita naisia pöytä täynnä, kunnes huomasi minut. Lyhyttukkaisuuteni oli todettu omassa porukassa jo aiemmin erottavaksi tekijäkseni: ehkä pitää ensi kerralla pukeutua peruukkiin, niin sulaudun joukkoon.

Mutta nyt väsyttää. Aurinko paistaa kuitenkin tänne takapihalle lämpöisästi (eläköön mobiilit nettiyhteydet!), joten eihän tätä päivää voi viettää sisätiloissa makaillen, vaan pitää leikkiä sporttisempaa.

Katselin ja kuuntelin Tuijan tekemän Sun Äitis -haastattelun. Muistoja blogimenneisydyestä tipahteli mieleen, joten pitää ehkä joskus ottaa tutkivampi ote ja pohtia, mitä kaikkea blogien myötä elämässäni onkaan tapahtunut. Vähäistä ei ole ainakaan tutustuminen noihin kaikkiin ihmisiin, joita tänäkin viikonloppuna olen tavannut.