Sitä olen yhteiskäyttöpesukoneissa ihmetellyt, että miksi ensimmäisenä vaihtoehtona ja mahdollisesti oletuksena on usein 90 asteen pesu. Että kun ei sitä juuri koskaan käytetä, mutta jos ei tajua vaihtaa pesuohjelmaa, niin pyykit kutistuu.
Ei, minä en ole näin kertaakaan tehnyt, mutta tuli vaan mieleen pesukonetta käyttäessäni.
Sen sijaan kodinkoneiden parissa tehoimuri vetäisi sisäänsä sukkahousuni. Tuli siis vähän uudessa muodossa ns. sukkahousuahdistus (aiheeseen voi tutustua esim. Minhillä). Sopivasti radio soittaa nyt ns. sukkahousuheviä.
Tällä viikolla olen syönyt elämäni ensimmäisen pomelon. Oli hyvää. Pompompompom.
Ja sitäkin tänään mietin, että tykkään aika monesta asiasta ja ihmisestä.
perjantai, helmikuu 15, 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
9 kommenttia:
Minä maistoin pomeloa viime marraskuussa, enkä tullut hullua hurskaammaksi.
Liikenne kyseiseen pomelo-postaukseen on ollut blogissani suurta, yli 400 käyntiä tässä yhdessä Pomelossa.
Eli, ennustan nyt Sinullekin entistä vilkkaampia aikoja.
Onneksi ei ollut keskuspölynimuri. :)
Helena: Heh, no olisivathan ne pomeloiden perässä tulevat vaihtelua marinadin etsijöihin :)
Tuon pomelon sain halvalla K-supermarkettien hedelmä-alepäiviltä, joten siihen nähden oli täysin hintansa väärti.
Aku: Huh, sellaisen systeemin saisin varmaan tukkoon ihan liian usein :)
Hah! Sukkahousuahdistus on paha juttu. Näköjään sen voi saada myös ilman sukkahousja tai siis sukkahousut pölynimurissa, mikä vain kertoo sukkahousujen valtavasta voimasta ja vaikutuksesta naisen elämässä..
-minh-
Pomeloa en ole aikoihin tyypittänyt, mutta yhtenä jouluna olin sen nimisessä hevitukussa pakkaamassa monenmoista kasvituotetta.
Kulutusjuhlan vinkistä hakeuduin alepäiville ja raahasin kilotolkulla hedelmiä kotiin. Eilen oli vuorossa tuore hedelmäsalaatti, johon tuli hunajamelonia, mangoa, kiiviä, banaania ja rypäleitä. Kai sitä toista kiloa katosi välipalaksi ja telkkuevääksi.
Minh: Sukkahousut ottavat naisen elämästä valtaa järkyttävän monin tavoin!
Varapygmi: Meikäläisellä on vielä monta avokadoa (mössään niitä ruisleivän päälle) sekä kokonainen ananas. Ja papaijaa. Sekä kaksi noita oransseja, pienempiä hedelmiä, joiden nimeä en koskaan muista. Aika monta kiloa on tällä viikolla hedelmiä jo mennyt sattuneesta syystä!
Jou mama, kolme avokadoa odottaa minullakin, että tekisin guacamolea, samoin pari limetintä. Ananasta en arvannut ottaa ja papaijaa en edes nähnyt valikoimassa, mutta olihan noissakin.
Jaksaa ihmetyttää, että tuollaisiin tarjouksiin on varaa, mutta lähikamoista vaikkapa lanttu, juuriselleri ja palsternakka ovat moninkertaisissa hinnoissa. Pitää niitä silti ostaa, ei kunnon keitto synny ilman.
Nuo alekokeilut ovat mukavia, että osaa mangoa ostaa sitten, kun keksii hyvän käyttötavan. Melonit ovat jo nivoutuneet salaatti-, välipala- tai herkkutarpeiksi.
Pomelossa on kyllä vähän masentavan paksu kuori ja pihtarina mua ketuttaa maksaa siitä. Mutta verigreipit, ah jaaa: niitä Possu vetää suurella kiihkolla.
By the way, et ehkä tiennyt, mutta veljesi mielestä reikien massa on huomattavasti pienempi kuin materiaalin. Vastauksena kysymykseen, miksi sählymailan lavassa on reikiä. Jep, etanolilla saattoi olla osuutta asiaan.
Varapygmi: Pitänee vaatia tarjouskampanjaa myös kotimaisille juureksille. Onhan se järjetöntä, että jotain eksoottista hedelmää voidaan myydä eurolla kilo.
Polkkis: Jep, kuori oli kyllä paksu, ja tuskin pomeloa ostaisin normaalihinnalla. Verigreipit on aika jees, mutta kyllä minulle edelleen omenat ovat se jokapäiväinen hedelmä!
Isoveljenihän on taas ollut fiksuna fysikaalisessa maailmassa :D
Lähetä kommentti