Myyjä kysyi, tulinko julkisilla sinne.
"Joo. Tai siis ei, kävelin tänne", vastasin.
"Ai, no sehän on jo melkoinen matka Kalliosta." *
"No jaa, onhan nyt hyvä ilma ja kaikkea..."
Itse asiassa olin kyllä kävellyt ydinkeskustan kautta, koska olin lounastamassa Koirablondin seurassa. Ja sieltä Etu-Töölöstä sitten kävelin kotiin Töölönlahden kautta ja mietin jälleen kerran sitä, miten minusta on tullut kävelijä.
Helsinki sen on tehnyt, sillä täällä välimatkat ovat sopivat: puolen tunnin kävelymatka on passeli, vaikka ne ratikatkin kulkevat. Olen ennenkin kirjoittanut kävelynautinnoistani, ja jotenkin jalankulku on nyt vain korostunut, kun en enää kulje työhön toisen kunnan puolelle. Koska olen kärsimätön luonne, ennemmin kävelen kuin odotan ratikkaa, jos vain suinkin mahdollista ja sää ei ole aivan tolkuton. Ja polkupyörällä menen tietysti myös välillä.
Helsinkiläinen liikunnanopettaja Minna Laurinus-Lehtinen kommentoi Vihreässä Langassa (15.2.) seuraavasti:
"Nykyään aina mennään liikkumaan johonkin. Kukaan oppilaistani ei kävele koululta liikuntatunnille kentälle, jonne on 500 metriä matkaa, pari pysäkinväliä ratikalla. He ovat ihan hyviä liikkujia, mutta eivät tajua, että voisivat myös kävellä sinne."
Minun matkani kyläkoululle oli noin 500 metriä (ja yläasteelle ja lukioon 15 kilometrin päähän vei linja-auto). En siis valitettavasti pääse retostelemaan Mielenkiinnotonta-blogissa esitellyillä muisteluilla siitä, miten hiihdettiin kilometrejä susien vaaniessa.
Ehkä siksikin olen tällainen kävelijä, askeltaessaan aatoksiin vaipuva, kun ei ole tarvinnut lapsena pakollisilla matkoilla itseään rasittaa.
* Kävelymatkaa Torkkelinmäeltä Etu-Töölöön kertynee noin kolmisen kilometriä, keskustan kautta kiertäen varmaan puolisen kilometriä enemmän.
- - -
Tänä talvena en juurikaan ole pitänyt oikeita talvihattujani, sillä huopahattua ei kannata pukea päätä hiostamaan, mikäli lämpötila on plussalla. Tänään kuljin oranssissa päähineessäni, ja taas se tuntui herättävän huomiota.
Parikin lasta hihkui äidilleen, että kato, millainen hattu, onko se aurinko, ja mummoikäiset ihastelivat. Työtuoliliikkeessä miehet naureskelivat, että pitää varoa silmiä, ettei vaan sakarat tökkäile.
(Rappiotätihän joskus kommentoi hattua ilmoittaen, että se sopisi johonkin esitykseen, ja minä kerroin pitäväni sitä ihan vaan arjessa normaalina pukineena.)
Tekstit
11 kommenttia:
Täällä Helsingissä on se paha vika (öh?!), että kuukausilipulla saa liikkua rajattomasti. On niin helppoa hypätä ratikkaan, vaikka matkaa olisi vain vähän. Provinssissa asuessa sentään vielä kävelin. Minäkin tykkään siitä.
Jep, jos kuukausilipun hankkii, niin tietysti sitä haluaa käyttää paljon, että tulee rahalle vastinetta.
Minulla ei ole ollut kuukausikorttia varmaan viime talven jälkeen. Eli tietysti omalla kohdallani julkisten käyttöä hillitsee sekin, että jokainen matka pitää erikseen maksaa. Tästä syystä minulla menee julkisiin varmaan noin 10-15 euroa kuussa, jos ei tule reissaamista seutulipun alueelle, sehän on tunnetusti liian kallista matkakortillakin.
(Ensi kerralla matkakorttia ladatessa pitää pistää muistiin, millon sen tekee, jotta näkee matailumääränsä).
Jännä miten sä tunnut etenevän samaa tahtia omassa yrityksessäsi (tai ainakin se tuntuu siltä, kun seuraa vierestä). Just kävin itse viikko sitten tilaamassa itselleni uuden tuolin, ja nimenomaan siksi että oma kroppa on se freekun paras ja tärkein resurssi. Hinta hirvittää, mutta vaihtoehto vielä enemmän... Ei huvita rikkoa selkäänsä enempää enää tän ikäisenä.
Kerros sitten käyttökokemuksia!
Janne, ai valitsit tuollaisen keinuvan mallin, hienoa! Minulla oli yksi merkittävä syy valintaan se, ettei isommalle tuolille ole järkevästi tilaa.
Mutta kunhan tuota nyt tosioloissa pääsee testaamaan, niin kerron sitten fiilikset. Ainakin tänään tuntui hyvältä se tuolin päällä istuskelu :)
Ai sitä ollaan kävelijöitä sielläkin. Itse jokin aika sitten tulin töistä himaan kävellen (6 km).
Matka on ehkä hitusen liian pitkä, joku 3-4 km olisi sopiva töitten jälkeen ajatusten jäsentelyyn, tuo menee jo melkein urheilun puolelle ;)
Pitänee ostaa pyörä.
Jatkat vielä noiden samankaltaisuuksien juttelua niin minen ala enää!! :)
Se on sitä henkistä laiskuutta yli ruumiin laiskuuden. Kroppa lähtee kevyesti liikkeelle pitkillekin reissuille, jos henki on sitä mieltä, että se on mielekästä. Siksi 500 metrin pyrähdys johonkin ikävään mestaan kiireessä tuntuu ikävältä kävellä, mutta ikävästä päästyään kolmen kilsan ihana kiertotie kotiin on vain piristävää.
Ehkä siksi punttiksellekin mennään autolla. Punttis on olevinaan kivaa, mutta oikeasti monet ovat tehneet siitä itselleen velvoitteen. Velvoitteeseen ei mennä iloisesti hypellen, vaan julkisilla tai autolla itseään lohdutellen.
Niin, minkä tuolin siis tilasit? Olen ite hankkinut sieltä kaksi: kotiin Swopperin ja töihin Hågin. Ihan parhautta molemmat! (ja vielä varsin tuttavallinen ja ystävällinen palvelu kaupan päälle ;-)
Marjut, Swopper minulle on tulossa. Ihan pian eli tänään pääsen istumaan sillä kotioloissa eikä malttais odottaa :)
Ilkka, fillari kannattaa hankkia, mulla on kaksi :)
Kriisi: Noinhan se taitaa olla. Ja tietysti minäkään en aina vain viitsi/jaksa kävellä tai sitten on kiire.
Tuo mobilepäähineesi näyttää uudelta gadgetilta. Onko kyseessä Nokian beta-testissä oleva Nerdi2010? Kuuluuko tuolla hyvin? Paljonko on gigoja muistissa? Onko siinä podwalking video-mode? Tietenkin hauaisin tietää, paljonko uutuus maksaa?
Helge, hattu tietysti ottaa suoraa lähetystä aivoistani ja pistää sen menemään määrittelemättömään bittiavaruuteen. Betavaiheessa vielä, joten vähän pätkii ja tökkii, eli uutta päivitystä odotellaan.
Vitosen minä tästä maksoin, aika uniikki vissiin, ja minulla pitäisi maksaa huomattavasti enemmän, jotta omastani luopuisin.
Lähetä kommentti