En pysty raportoimaan. Ainakaan vielä.
Toteutin nimittäin sen, mitä mm. Rappiotädille uhkailin, eli päätin ottaa korvauksia menetetyistä vappujuhlinnoista. En vain ottanut huomioon, että flunssan jälkimainingeissa pelkkä keskiolutkestävyys on niin heikko.
Mutta en ehtinyt tehdä edes mitään kovin noloa, kuten tanssia flamencoa.
Joka tapauksessa kiitos läsnäolleille!
perjantai, toukokuu 04, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
20 kommenttia:
"En kommentoi"
Hihihi...
Kiitos järjestelyistä ja muusta hauskasta!
Uskomatonta. Mä olin duunissa jo 7:50. Ei koske. Mut pää on jumissa. Ihan kuin tää normaalista poikkeais.
Kiitos järjestelyistä! Minäkin rapoon vasta illalla, sen verran proggista päivällä ja yö oli pakko nukkua, kun on jo tätä ikää!
Janne: Tuo muusta hauskasta kuulostaa lähes epäilyttävältä... :)
Antti: Toiset on niin reippaita!
SÄ: Yöt on näköjään pakko nukkua meillä pikkuisen nuoremmillakin. Odotan taas innolla raporttiasi!
Hehhee.. "Marinadi poistui kahden herran seurassa, joista toinen kiisti menevänsä Kallioon" :-)
Kriisi: Sieltä se juorutoimittaja taas iskee :)
Nyt lähden torikahville kolmannen miehen kanssa, ehkä tämäkin päivä tästä. Ja töihinkin pitäisi mennä, huh.
Kiitoksia järkkäilystä, oli hauskaa ja hyödyllistä.
Mä olin viime hetkiin kahden vaiheilla, tullako vai ei, mutta toimiston sohva voitti.
Se on makee. Vadelman punaista samettia.
Hihi. Sä olit huppelissa. Hihi.
Kiitos, Marinadi, järjestelyistä!
Miten "olen vain pari tuntia" venyykin aina näissä blogikekkereissä johonkin kahdeksaan tuntiin?
Kari: Sinun kanssasi on aina hauskaa ja hyödyllistä.
Petja: Onnea uudelle sohvalle!
Joonas: Joskus minäkin, eh.
Rappiotäti: Niin, ei kannata etukäteen lupailla mitään :)
Vähän harmittaa, kun jäi illan viimemetrit seurassanne kokematta. Mutta onhan tässä kesää ja kesäiltoja...
Kiitokset järjestelyistä ja hyvästä tilanteen hahmotuksesta: olin tosiaan taas niin tylsällä päällä, että tarvitsin huutavasti muutaman ylimääräisen viinilasillisen.
Olin aluksi sitä mieltä että live-elämä on ihan yliarvostettua, mutta kyllä se siitä sitten alkoi lasillisten tyhjetessä aueta. Livekin.
Kiits kaikillen. Ja mulle kans, kun lähdin ajoissa kotiin...
Kiitos Marinadi kaikesta, lähdin niin pikaisesti saatuani vainun illallisesta, etten edes sanonut sulle heippajakiitos, mutta korjattakoon se nyt tässä. Mukavaa oli!
PA: Onneksi tyrkytin juomista muillekin, niin oma humaltuminen vaikutti jotenkin säädyllisemmältä. Tai siis voin edes kuvitella niin.
Zepa: Joo, livessä on puolensa ja haittansa.
Ulla: Eipä kestä, kiva oli saada ihan uusia naamoja mukaan! Ensi kerralla sitten koetan jutella sinunkin kanssasi vähän enemmän.
Okei, sä olit kekkulissa.
Mutta mä taidan olla oikeasti ainoa jolle tuli ihan kamala morkkis.
Kiitos. Siis myös morkkiksesta.
Kiitokset myös täältä Supermarketin tuberkuloosiosastolta. Pian uudestaan!
Turisti: En ehtinyt eilen potemaan morkkista, kun oli niin paljon muuta ajateltavaa. Onneksi.
Lostis: Jeps, törmäilemme.
Hei, kivaa oli, kiitos! Lisää tätä! (Pahoitteluni, että ennätän näin myöhään tänne kiittelemään. Matalalentoa on pitänyt.)
Lähetä kommentti