Kuumeesta, köhästä ja tukkoisesta olosta huolimatta halusin laittaa päätökseni käytäntöön.
Ensimmäinen ei ollut kovinkaan yllättänyt.
Toinen sanoi nukkuvansa yön yli ja kommentoivansa sitten.
Kolmas kysyi, olenko ihan varma ja mites taloudellinen tilanne ja harmitteli: totesi kuitenkin, että kai nyt sentään bileet.
Olen yleensä tehnyt varasuunnitelmillekin varasuunnitelmat. Nyt olen toiminut vain vaistoon ja fiilikseen luottaen, ilman varmuutta siitä, miten jatkossa käy.
Mutta joskus on pakko uskaltaa. Nyt on helpottunut olo.
Vaikkakin sairaan vetämätön. Kuume näyttää vain kohoavan ja päässä humisee.
maanantai, huhtikuu 23, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
7 kommenttia:
Tää varmaan liittyy jotenkin johonkin?
Tai siis taidan mä tajutakin.
ROK!
Junis, juuri niin kuin arvelet.
Antti: Nooh, en nyt rokista tiedä :). Ehkä vaikka Multimediakonsultteja?
Tuliko vielä edellistä houkuttelevampi supatus? Vai repäisitkö muuten vain?
Supatteluita ei ole suuremmin tullut, päätös kypsyi omillaan. Mutta katsotaan, mihin tie vie.
Tärkeintä näissä jutuissa on se, että itsestä tuntuu oikealta. Silloin meno on tasan sinne minne pitää. Parempaan.
Anonyymi: Aivan, ja itse olen ainakin vakuuttunut, että näin piti mennä.
Lähetä kommentti