Olin siis eilen moikkailemassa sossureita (via Oopa).
Vahingossa ja ajattelematta hiplasin Saaran tukkaa, vaikka olen ennenkin kuullut, miten hän sellaiseen suhtautuu.
Söin Kriisiltä perunoita.
Tungin pilkkukenkäni Karrille lähempää tarkastelua varten (oli siinä Seppänenkin vieressä).
pni oli kanssani samaa mieltä siitä, että olen ujo, sisäänpäinkääntynyt ja hyvin huomaamaton.
Sun Äidilles avauduin työelämästä.
Jannen kanssa yritin keskustella asiaakin (joojoo, tiedän, ei kannattaisi edes yrittää).
Ja lähdin PA:n kanssa samaan aikaan pois (tämä pitää mainita, jotta saisimme hieman juoruja vellomaan).
Sun Äidilläs on paljon parempi pöytäkirja illasta.
Illan keskusteluissa lupasin kysäistä tänään Helsingissä marttojen miitissä olevalta äidiltäni, voisiko hän aloittaa siivoukseen keskittyvän blogin, koska sellaiselle olisi tarvetta. Sitä odotellessa omat vinkkini (huom, olen siis lähes parikymmentä vuotta sitten taitoavaimen suorittanut minimartta) ikkunanpesuun motivoitumiseen.
Ensinnäkin ei kannata kiirehtiä. Esimerkiksi puolen vuoden ajan voi aina silloin tällöin mielessään todeta, että ikkuna näyttää tosi likaiselta, pitäis varmaan pestä, mutta ehtiihän sen, ja likaantuuhan se niin nopeasti kuitenkin.
Sitten tajuat, että äiti on tulossa kylään samana päivänä.
Ja huimaa: onnistut pesemään suhteellisen mallikkaasti sen asuntosi ainoan ikkunan! Apuna tietysti tiskiaine, vesi, hyvälaatuinen lasta, puhdas rätti ja säämiskätyyppinen puhdistusliina (hyvä apu rantujen välttämiseen eikä jätä nukkaa).
Olen myös hyvin välttänyt ikkunoiden pesemättömyyden aiheuttaman huonon omantunnon seuraavalla keinolla: viereisen ikkunan omistaa naapuri, joka suorittaa moisen toimenpiteen paljon itseäni harvemmin.
(Toisaalta muistuttaisin, että ostopalveluiden käyttö ikkunanpesuun on täysin hyväksyttävää.)
Lisäys klo 16.35:
Äitini ilmoitti, ettei jaksa internetiin kirjoittaa, joten tältä suunnalta siivousblogia ei ole tulossa, valitan! Mutta hän kehui ikkunani puhtaiksi ja vinkkasi, että kannattaa huuhteluveteen heittää tilkka etikkaa rantujen välttämiseksi.
lauantai, huhtikuu 21, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
10 kommenttia:
Terveisiä sun äidilles!
Minä en ole pessyt ikkunaani kertaakaan, en tiedä milloin se on viimeksi pesty, ehkä viimeisen kymmenen vuoden aikana kuitenkin. Minulla on kaksi ikkunaa jotka vievät tilaa melkein koko asuntoni ulkoseinän, ne ovat aivan liian isoja avattaviksi. Minä olen sen verran korkeapaikankammoinen että ajatuskin niiden avaamisesta neljännessä kerroksessa aiheuttaa kauhua, minun pitäisi seisoa jakkaralla avoimen ikkunan-aukon reunalla että saisin koko ikkunan pestyä. Ja kun ulkopuoli on ihan likainen niin en viitsi pestä sisäpuoltakaan :)
Siivousblogi olisi erittäin tervetullut lisä suosikkilistalleni. Ehdottomasti äitisi pitää perustaa sellainen!
Ikkunanpesu on kenties ikävin siivoushomma, jonka tiedän. Siksipä olen vältellyt puuhaa menestyksekkäästi jo viisi vuotta.
Minun selitykseni on se, että omistan mukamas maailman vaikeimmin pestävät ikkunat.
Ei mene läpi äidilleni, joka jaksaa kerta toisen perää naputtaa likaisista ikkunoistani. Pah, kyllä niiden läpi näkee vielä ihan hyvin.
SÄ: Kerrottu on, mutta siivousblogi-idea ei ottanut tuulta alleen!
Näkymätön tyttö: Pätevät selitykset, minun pieni ikkunani on varsin helppokäyttöinen. Ymmärrän myös tuon, että keikkuminen korkealla ei ajatukseni innosta!
Rappiotäti: Äidit nyt vain ovat sellaisia. Minullahan tämä oli äidin ensivierailu luokseni, niin pitää yrittää vielä ylläpitää illuusiota, että kykenen pesemään ikkunat kohtuullisen usein.
Hitsi, olisi varmaan pitänyt juosta alasti ravintolassa tai tehdä jotain muuta raflaavaa että marinadi olisi linkittänyt. :'(
Öööh, hra TakKal, onko Marinadin linkitys muka joku suurikin meriitti?! Eihän tuo PA:ltakaan paljon vaatinut ;)
Mutta korjaan tämän jatkossa, eli linkityksiä tiedossa siihen suuntaan!
Oih! Säälilinkitys! :)
Voi teitä nuoria! Eihän tuollaista spesiaal-tyykiä tarvita, kun otat sanomalehden kuivaamaan rannut. Ja samalla voit ilmineerata lehdykän valinnalla omaa näkökantaasi, tai muuten vain sykähdyttää katsojia. Itse käytin Tiedonantajaa tietäen, että vastapäisten nuttura tutisee juuri sellaisista. En tietty itse perusta kommunismista, mutta hyvin ajoi asiansa eikä jäänyt ropakanda levittymään paperinkeräyslootasta.
Sanomalehti on toki tuttu, mutta tuo säämiskäjuttu toimii mainiosti myös peilien pesussa. Sanomalehdissä ärsyttää se, että sitten niitä mytättyjä lehtiä joutuu heittelemään katselemaan (eli siis syntyy roskaa).
Lapsuudesta (ja avioliittoni alku ajoilta!) muistan nuo sanomalehtitollot. Itse hylkäsin paperit heti, kun keinosäämiskät keksittiin. Nykyiset mikrokuituliinat ovat niin käteviä, etten millään enää ryhtyisi puljaamaan painomusteen kanssa! Jo muutaman ikkunan jälkeen kädet ovat sanomalehdellä kuivatessa ihan yltä päältä mustat.
Lähetä kommentti