Levottomat jalat

Eilen illalla olin jopa hetken jossain muualla kuin Kalliossa, kun käytiin joraamassa Aksun kaikkien aikojen ensimmäinen keikka. Kyseinen baari oli unohtanut uusia anniskelulupansa, joten tiskiltä sai vain ykkösolutta ja virvoitusjuomia. Mutta ei se menoa haitannut, ja kaiken huipentumana sain Aksun nimmarin maitorauhaseni läheisyyteen.



Baarijonojen kautta päädyimme ensin luokseni jatkoille, joista saivat kuulla myös muut. Jatkojen jatkot olivat Jaatsan asunnossa: diskomeininki oli taas mahtavaa!

Nyt olisi siis se vappuaatto, jota oikeasti kai pitäisi juhlia. Huh. Vapun kunniaksi blogini pohjakin sekoili, joten täällä on nyt taas vähän vajaata.

Puhetta piisaa

Muutaman tunnin yöunien jälkeen pidin lupaukseni ja lähdin pikkuveli mukanani aamiaiselle Töölöön Jarkon kanssa. Jarkko sai tietää enemmän yksityiskohtia edellisestä illasta kuin vanhempani, jotka tapasin Tallinkin terminaalissa saatellessani pikkuveljen ja Väriaallon samaiseen paikkaan. Äiti totesi tukkani lyhentyneen ja isän mielestä asuni oli sellainen, että erotun väkijoukosta.

Huomasin tänään jälleen kerran myös sen, ettei minun pitäisi käydä vakavampia keskusteluja lainkaan puhelimessa. En osaa ilmaista itseäni kyseisen välineen kautta sillä lailla, kuin tahtoisin. Puhelun jälkeen oli vain tyhmä olo, kun mieltä jyysti epäilys, että nyt haluamani viesti välittyi ihan nurinpäin ja hölmösti. Pelkkää harmia tuollaisesta.

Ihmisten kanssa pitää jutella naamakkain, niin se vain on. En enää nykyisin osaa edes juoruta puhelimessa, joten turha kai kuvitella, että oikeat keskustelut sujuisivat.

Kaikki on mahdollista

Minulla on maailman paras pikkuveli. Minulla on maailman paras isoveli. Minulla on paras pikkuveljen tyttöystävä. Minulla on ihania ystäviä. Olette loistavia. Kiitos. Ansaitsenko tämän?

Kesä tulee, olemme valmiit!

Linnanmäki avautui. Jaatsa sai houkuteltua uuteen Rinkeliin. Pikkuveli ja Väriaalto testasivat vuoristoradan. Voitin pingviinin siinä nuijimispelissä (aggressioni ovat voimissaan). Jaatsa oli paras laukkakisassa.



Torkkelinmäellä pidimme tärkeän palaverin, johon osallistui laajempi joukkio. Illan viiletessä siirryimme sisätiloihin, ja nuoret arkkitehtilupaukset rakentelivat taikahiekasta taideteoksia veteen.

Mutta saatiin sentään saippuakuplia.

"Menehtyi vappupalloon"

Elämä on vaarallista, etenkin vappuna. Tätä mieltä on myös Kuluttajavirasto, joka tiedotteessaan toteaa: "Ilmapallojen täyttämistä puhaltamalla ei suositella tukehtumisvaaran vuoksi. Turvallisempi vaihtoehto on käyttää pumppua."

Siinä sitten meni sekin hupi! Olisi se noloa, jos olisi kuolla kupsahtanut puhkuessaan punaista palloa täyteen.

"Vappunaamarin turvallisuus edellyttää lisäksi , että naamarissa on tarpeeksi suuri ja/tai tarpeeksi monta hengitysaukkoa."

Pidän tämänkin mielessä.

Kaljat kilisee

Nuori mies astuu baariin sisään mäyräkoirallisen kanssa. Krätzh, särkyy pullo kivilattiaan ja oluet sekä sirpaleet lentelevät. Ja krätzh, kun toinen pullo tekee seuraa.

"Oho, mites ne nyt noin! Mun piti just kysyy, ett voiko tän laittaa sinne tiskin taa, heh. Mut saiskos nyt jotain harjaa tai silleen."

Baarimikko tuo siivousvarusteet ja antaa joukkion jäädä juomaan talon oluita.

Eipä ole tullut mieleeni kanniskella kaljoja baariin. Sen sijaan joskus olen miettinyt, kuinka paljon mäyrismuoti on lisännyt särkyneiden pullojen määrää.

Itse jatkoin tervehenkistä elämää, eli en juonut yhtään alkoholiannosta, vaikka istuin peräti kahdessa kapakassa. Ja sitten reipas pyöräily kotiin ja jälleen ihmettely siitä, että ihan oikeasti se kesä on tulossa.

Kuvitelmissako vain mun?

Piipahtaessani ulos lounastauolla mietin, miltä tuntuu lämmin, pehmeä nurmikko paljaiden jalkojen alla. Kun sen kokee, on kesä: sitä ennen tosin voi joutua pettymään, kun maa onkin kylmä ja kostea.

Usein asiat kuvittelee paremmiksi, kuin mitä ne sitten todellisuudessa ovat. Kuvitelmissa on lähes täydellistä, eikä mikään aiheuta ongelmia. Monta kertaa olen kaivaten ajatellut kahvikupillista tai kylmää olutta. Kun sen sitten saa, niin ei se olekaan aina niin hyvää: kahvi on kitkerää tai olut liian kylmää.

Samoin jotkut ihmiset muuttuvat välimatkan myötä mielessä paremmiksi: toisen huonot puolet häipyvät mielestä. Sitten, kun taas kohdataan, joutuu myöntämään itselleen, että muisteli väärin ja mieli teki tepposet.

Toisaalta on ihanan lohdullista, että aivot toimivat näin.

Kolmen vuoden sykli

Elämäni on lukion aloittamisesta saakka mennyt jollain lailla maksimissaan kolmen vuoden jaksoissa. Opinnot eri paikoissa ovat kestäneet korkeintaan tuon ajan, pisin parisuhde pääsi sentään hiukan yli kolmen vuoden, asunnot ovat vaihtuneet yleensä nopeampaan tahtiin.

Nykyisessä työpaikassani olen ollut pian 2,5 vuotta, eli työsuhde on kestänyt monta kertaa pidempään, kuin yksikään aikaisempi työni. Luulisi, että kolmen vuoden sykli tästä rauhoittuisi: jotenkin pyöräillessä kotiin tuli sellainen fiilis, että ei minulla oikeasti ole kiire mihinkään. Ehtii kai sitä hitaamminkin, ja silloin toisaalta voi nähdä asioita, jotka siinä liiassa touhutuksessa jäävät huomaamatta.

Alkuillasta tuuletin vielä päätäni Töölönlahtikävelyllä ja höpötin lenkkitoverille elämäpohdintojani: nykyisyys, tulevaisuus, työ, opiskelu, parisuhteet ja siihen oheen vielä kommentti, miten mukavaa on, kun pikkuveli ja Väriaalto tulevat taas perjantaina piipahtamaan. Loppumetrit käytimme keskusteluun, johon Justin nyt näköjään haluaa lisänäkemyksiä.

Yritin myös hieman siivota, mutta vaikka The Smashing Pumpkins raikasi taustalla, tympäännyin kylppärin kaakeleiden hinkkaamisen turhan nopeasti. Miksi ihmeessä sinne on pitänyt laittaa pienet, epätasaiset kaakelit, joiden väleihin kaikenlainen moska jumiutuu liian tehokkaasti? Kyllä ne hienoilta tietysti näyttävät, mutta käytännössä ottaisin ennemmin isot, tasareunaiset laatat.


Time is never time at all
You can never ever leave without leaving a piece of youth
And our lives are forever changed
We will never be the same
The more you change the less you feel
Believe, believe in me, believe
That life can change, that you're not stuck in vain
We're not the same, we're different tonight
Tonight, so bright
Tonight

The Smashing Pumpkins: Tonight, tonight

Kevään hulluudet ja himot

Keväinen juoksuaika ei ole minulle mitään uutta. On vain pakko päästä lenkille, kun aurinko paistaa. Vaikka päivän aikana olin polkenut Helkamallani yli tunnin, oli vielä vedettävä tossut jalkaan ja vetäistävä pikku lenkki. Hyvä näin, onhan tässä talven aikana liikkuminen jäänyt vähemmälle. Toki tiedän myös sen, että into voi hyvinkin nopeasti laantua (eli suurella todennäköisyydellä jo ennen vappua).

Mutta sen sijaan on uutta se, että himoitsen hapankaalia. Syön sitä melkein kaiken suolaisen kanssa, laitan leivälle, sotken salaattiin, sekoitan raejuustoon ja välillä vetelen paljaaltaan.

Harmi vain, ettei hapankaalin hotkiminen vie pois ikuisuushimoa eli tumman suklaan kaipuuta.

Päivät liihottavat ohitse

Viikonloppuna olisi ollut aikaa kirjoittaa, mutta ei ollut fiilistä eikä mitään sanottavaa. Rentouduin ja latasin akkujani, nukuin, lenkkeilin, luin, söin, näin Saw-leffan ja kävin kirpputorilla: ostoksina muun muassa blingblingiä korvakorujen ja paljettivyön muodossa sekä snapsilasit.

Koirablondin kanssa sauvakäveltiin, Jaatsan kanssa tehtiin win-win-tilanteeseen päätynyt lakkienvaihdos ja hän myös kokkasi neidoille ruokaa. Vaikka etsivätoimisto Täyskäden herrat Hanska ja Kämmen houkuttelivat, en lähtenyt katsomaan Magyar Possea Kuudennelle linjalle (keikka oli kuulemma ollut mainio). En siis käynyt yhdessäkään baarissa enkä juonut tippaakaan alkoholia.

PA on sentään Amsterdam-reissullaan tutustunut myös oluen maailmaan. Huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin minun liikehdintäni Kallio-Hakaniemi -ympäristössä. Tosin lenkkien yhteydessä kävin myös Pasilassa ja keskuspuistossa. Suorastaan hurjaa.

päivät on kuin perhoset
liihottavat ohitse
tulevaisuus on myöhemmin
eilispäivän jo unohdin

voit mennä virran mukana
tai olla vastarannalla
se on sun oma asia
ei tarvi ketään kuunnella

ainoastaan, toistaiseksi
elämä on nyt, tää hetki
ainoastaan, toistaiseksi
mitään ei tehty ikuiseksi

kestääkö jo sun siipesi
lennä jos tekee mielesi
tunnista omat haaveesi
unelmat ota mukaasi

- Aknestik: Ainoastaan, toistaiseksi

Kysymyssarja

Tuli sitten lähdettyä tähän mukaan:

HAASTE: Kysy minulta kuusi kysymystä. Ei seitsemän tai viisi, vaan kuusi. Sillä ei ole väliä, kuinka turhia tai omituisia kysymykset ovat - kysy ne joka tapauksessa. Liitä tämä sen jälkeen omaan blogiisi ja katso, mitä sinulta kysytään.

(Täältä tämä tänne joutui)

Täältä tulee aurinko

On ihastuttavaa nähdä, kun ystävä säteilee onnellisena. Kevättä rinnassa ja tunnetta ilmassa, mikäs sen mainiompaa. Pikkulinnut livertelevät myös lähipiirissä tapahtuvista muista, hieman yllättävistäkin, soidinmenoista. Lempi leiskukoon!

Oman elämän yllättävyyksiä on ollut muun muassa se, että minut esiteltiin neljän päivän sisällä kolmelle nuorelle miehelle, joilla kaikilla oli sama nimi. En mielestäni tunne aikaisemmilta ajoilta ketään oman ikäpolveni edustajaa, jolla olisi kyseinen etunimi käytössä. Yleensä en kovin helposti muista uusien tuttavuuksien nimiä, joten syntynyt tilanne oli sikäli hyvinkin käytännöllinen.


Little darling, it's been a long cold lonely winter
Little darling, it feels like years since it's been here
Here comes the sun,
Here comes the sun, and I say
It's all right

Little darling, the smiles returning to the faces
Little darling, it seems like years since it's been here
Here comes the sun,
Here comes the sun, and I say
It's all right

- The Beatles: Here Comes the Sun


Pikkuisen lisää paistetta: Kutrikin on tullut takaisin.

Kuudes lause

Salanimi & Salanimi johdatti tähän:

1. Nappaa sinua lähimpänä oleva kirja, oli se sitten mikä hyvänsä.
2. Avaa kirja sivulta 123.
3. Lue kuudes lause.
4. Kirjoita se blogiisi.

"Jos minä olen onnellinen, sinä olet onnellisempi ja kun sinut näen onnellisena, minä olen onnellisempi.
- Paul Verlaine

(Elämän virta. Mietteitä. Toimittanut Salme Saure)

Mietelausekirja on hyvä pitää makaamassa lattialla kanssaan, niin voi opetella fiksuja sanoja silloin, kun oma pää ei niitä kykene tuottamaan.

Pyörällä päästään

Työmatkapyöräkausi alkoi tänään. Muistin taas, miksi tästä kulkutavasta pidän: minun ei tarvitse odotella junaa, ei katsella muita ihmisiä, saan lähteä liikkeelle silloin, kun haluan ja samalla vielä tulee päivän liikuntasuoritukset tehtyä. Polkiessa aivot heräävät ja mieli piristyy, vaikka vettä (tai jopa räntää) tipahtelisi taivaalta.

Siinä rullatessa voi myös miettiä suuria syvällisyyksiä. Miten jotkut asiat ovat heti selvää pässinlihaa ja joitakin on kypsyteltävä kauan? Mistä ystävyys rakentuu? Milloin ihminen on aidoimmillaan? Miksi joidenkin seurassa on niin helppo olla? Jos teot ratkaisevat, kuinka suuri painoarvo on annettava sanoille? Miten määritellään tunteiden syvyys? Onko epäaitoja tunteita? Miksi joskus on inhottava, vaikka ei oikeasti haluaisi? Mikä ristiriitaisuuksissa ja vastakohdissa kiehtoo, vaikka helppoutta usein toivoo? Oppiiko muita tai itseään koskaan tuntemaan?

Sitten voi palata arkisempiin mietelmiin. Mitä söisin kotona? Vieläkö minulla on suklaata? Väsyttää, pitäisikö ottaa nokoset? Millaiset kengät ostaisin? Jaksanko asettaa pyörän matkamittarin tänään vai teenkö sen "sitten joskus"?

päivä kuluu, minä puhun suullani
kaikki kysyvät ja minä vastaan jos ehdin
olen loputtoman väsynyt jo muutenkin
tiedän etten koskaan enää pääse takaisin

kunpa kuuluisin jollekin
voi kunpa kuuluisin jollekin

ilta tulee väsyneenä tietenkin
menen kotiin ja syön mietin, nopeammin
muut odottavat jo ja minä ahnehdin
on jo pimeää, pimeää

-Matti Johannes Koivu: Kunpa kuuluisin jollekin

Päivät menee painollaan

Löysäillen tänään. Väsymys taisi verottaa aika tavalla kykyäni keskustella fiksusti ruokailuhetkellä lähiravintolassa. Kiitos kuitenkin seuralaisille, kun eivät liikoja minulta vaatineet.

Viime päivinä toiminta onkin ollut kovin sosiaalista. Hauskaa on pidetty, tavattu vanhoja tuttuja, tutustuttu uusiin ihmisiin ja niistä vanhoistakin on taas opittu uutta. Mieleen jäänyttä: tinakenkätyttö, se relaa joka pelaa, Jopo, ruskea lippis, Hakaniemen ranta, kesäkumi, hiekkapiirros, kissanheinä, fisu, Badding, diskopallot, lasten mehuhetki, Kolmatta linjaa, jalkapallojoukkue, Päiväkodin lapset, kebab, suklaasilmät, hard gay, itsetunto ja mäyräkoirat.

Paluu arkeen koittaa taas. Nyt voi jälleen viettää todella tervettä elämää ja harjoitella vaikka ihan itsekseni uusia karaokebiisejä.

"Mun pääni on taistelukenttä
jota pidän pystyssä
heikot tunteet heitetään pois
annan kaiken tapahtua
ja seuraan sivusta
toivon että lopulta jotain jäljellä ois

Päivät menee painollaan
toinen on raskaampi toista"

- Jere & The Universe: Päivät menee painollaan

Kunnianloukkaussyytettä odotellen

Sorry vaan, pitkätukkahevari, mutta tämä kuva on pakko julkaista, kun kuvabloggaamisessa on vauhtiin päästy.

Tähdet tähdet

Eilen olimme taas karaokessa. Onneksi saatiin tuoretta seuraa, vaikka Jarkko oli valitettavan hiljainen. Eli ei siis laulanut, toisin kuin eräät.

Ja kun vauhtiin on päästy, niin ajateltiin mennä vielä tänäänkin hoilottamaan. Jaatsasta tehdään tangolaulaja, joka pistää naisten sukat pyörimään.


Jaatsa toimi tänään myös stylistinäni. Tehtiin minulle korvakorut pikkupeilipalloista.

Tyylimies

"Mä stailasin itseni tänään liian viileesti."

- Jaatsa kävellessään kadulla

Blogiointia

"Jos lainaa toisen blogia kertomatta lähdettä, niin onko se sitten blogiointia?"

- Jaatsan älynväläys lähikapakassa

Noita-akka pyörii

Pääsiäiseksi tuli yllättäen enemmänkin vieraita, joten jouduin perumaan osallistumiseni LadyKillerin korkkaritapaamiseen.

Kävimme porukalla nauttimassa aurinkoisesta päivästä ulkosalla, ja minä päätin kokeilla voimistelutaitojani. Kärrynpyörä siis menee edelleen helposti.

Jatkamme iltaa valoisissa merkeissä. Eilen testasimme karaoketaidot, joten tänään ehkä kokeillaan jotain muuta.

Tiputellen

Ensimmäinen pääsiäisateria on nautittu. Nyt juomia. Olo on kanamainen. Hyvää leppoisaa pitkää viikonloppua kaikille!

Kiivas torstai

Tulin Jaatsan luo juomaan "fisua". Siis vodkaa ja Fisherman's friend -pastilleja nättinä coctaileina.

"Huhhuh. Hörähdys. Tuota. Niin. Sitä piti sanomani, että Fisun kohdalla pitää mainita, eiku, pitää ja on soveliasta ja välttämätöntä mainita, että minähän sen keksin, prkl, jo vuonna 2000", sanoo Jaatsa.

Jaatsa on kuulemma herännyt kello seitsemäntoista tänään. Aamulla ennen yhdeksää hän oli keskustellut matkustelusta jonkun viisi-kuusikymppisen naisen kanssa puistossa. Jaatsa oli sillä hetkellä "ihan hirveessä jurrissa".

"Haisenko mä muuten pahalta", pitkätukkamies kysyi juuri. Vastasin, että ei haise.

"Pallo on särmätön", sanon.
Jaatsa on eri mieltä.
"Ollakseen niinkin pyöreä, kuin pallo on, niin siinä on ihan vitusti särmää loppupeleissä. Mielenkiintoinen muoto. Jos sä esimerkiksi tulostat valokuvan, niin sehän on täynnä pieniä palloja, mutta silti se voi tuoda mieleen ihan uskomattomia muistoja Mallorcalta. Pallo on ihan mahtava juttu, niin kuin polla. Pallot maailmankartalle! Sullahan on tossakin edessä pallo, karttapallo."

Kohta lähiöravintolaan keskustelemaan syvällisiä muiden miesten kanssa.

Vapaa vaihde

Neljän päivän loma alkoi tuntua kovin lyhyeltä, kun siihen näytti tulevan jos jonkinmoista sosiaalista ja muuta aktiviteettia. Niin päätin pitää käyttämättömän vapaapäivän huomenna ja ottaa pääsiäisestä kaiken irti. Nyt voi siis vaihtaa lomavaihteelle muutamaksi päiväksi.

Aivojen rentouttaminen alkoi Anna-lehden lueskelulle. Lehdestä löytyi juttu, jossa siskokset kertoivat muutoksestaan uraputkesta lammasfarmareiksi ja käsityökurssien pitäjiksi. He olivat myös päätyneet naimisiin veljesten kanssa.

Mietin, että olisipa aika hassua edes seurustella veljen tyttöystävän veljen kanssa. Tai jos poikaystäväni sisko olisi yhdessä jomman kumman veljeni kanssa. Kyllä siinä piirit tuntuisivat kovin pieniltä. Sisarukset vetävät kuitenkin tietyllä tavalla vankkaa yhtä köyttä, joten olisi vaikea kuvitella, ettei ristiriitoja syntyisi.

---

Tämän päivän musavalinta on tietysti itsestäänselvästi kevätbiisi. Pesinhän tänään toppatakkinikin, sillä sitä en aio tarvita pitkään aikaan.

Feel the warm breath of wind
caressing my face in the light
Fill my lungs and taste the air
spring is finally here

After the winter sleep
after the darkness so deep
people gathering to the streets
to welcome the first spring day

Sub-Urban Tribe: First Spring Day

Siirappi valuu korviin

On se hullua, miten hikoilu lenkkipolulla parantaa mielialaa. Kevätsää ja kelvollisessa kunnossa olevat lenkkiväylät houkuttelivat hölkkäämään reilun tunnin, ja siinä pää taas tyhjeni tehokkaasti. Nyt kropassa tuntuu tervettä väsymystä ja tietää tehneensä jotain itselleen hyödyllistä.

Tänään onkin sitten lässymusiikki-ilta. Siis sellainen, että kuunnellaan nyyhkyromanttisherkkisbiisejä. Mielellään suomalaisia, joista osaa sanoja edes jollain lailla mukailla ja hoilottaa. Jonakin toisena hetkenä näitä kappaleita ja valuvaa siirappia ei halua kuunnella, vaan tahtoo räimettä ja meininkiä. Mutta tänään herkistellään!


Sanot ilmat muuttuu taas
Tahtoisin sua koskettaa
Sanon sateet vielä jatkuu
Sisälläni kaipaus kiskoo kippuraan

Mut kaiken, kaiken
ja kaiken kertoa jos vois
Silloin, sä silloin
sä silloin säikkyisitkö pois?
Jälleen mä pelkään
ennen kuin torjutuksi tuun
mä etsin jonkun muun

Juha Tapio: Vierekkäin

Huuhdotut aivot

Työtoverini tuli äsken huoneeni ovelle.
"Sinä kun teet aina niitä omituisia selvityksiä esimerkiksi margariinirasioiden kansista, niin olisiko mahdollista saada tietää, kuinka moni huuhtelee jogurttipurkin ennen sen laittamista roskikseen? Minä huuhtelen aina ja mietin, olenko jotenkin kauhean poikkeava."

Joten kertokaapas nyt, miten teette. Itse en huuhdo jogurttipurkkeja, mutta reunat saatan joskus nuolla puhtaaksi. Ymmärrän kyllä työtoverin näkemyksen siitä, että huuhtelematon purkki roskiksessa voi lisätä hajuhaittoja.

---

Minut haastettiin putkiaivotestiin. Olen joskus ennenkin noita palikoita väistellyt, ja osasin näin ennakoida, etten ole tällaisissa hahmottamisasioissa kovin hyvä. Kymmenennellä yrittämisellä tuloksena oli 17.756. Käykää kokeilemassa muutkin, erityisesti tippaleipäiset.

---

Eilen sattumalta törmäsin bloggaavaan herrasmieheen. Sain tällä ensitapaamisella tervehdyksen käsisuudelman muodossa. Hieman taisin jännittää, vaikkei Petja sen kymmenminuuttisen jutustelun aikana osoittautunut lainkaan pelottavaksi.

Kulutusjuhlaa

Kakkosblogini muuttui kimppakivaksi: tervetuloa Kulutusjuhlaan!

Syöty, juotu ja puhuttu

Lähdin lauantai-iltana liikkeelle ilman tarkkoja suunnitelmia siitä, mitä aion tehdä. Sunnuntaiaamuna palasin kotiin käytyäni illan ja yön aikana yhteensä viidessä eri asunnossa, mutta baareissa en edes piipahtanut.

Yhdessä taloudessa join gin tonicia ja valitin väsymystä. Toisessa asunnossa nautin mansikkaista boolia, kehuin ennestään tuntemattoman naisen koruja ja söin mm. herkullista täytekakkua. Kolmannessa paikassa kippailin valkoviiniä, nautiskelin leipäjuustosta lakkahillolla ja kuuntelin Jaakko Teppoa. Neljännessä kaupunkilaiskodissa kilistelin shamppanjalla, sain tanssiopetusta ja pistelin suuhuni esimerkiksi salaattia. Viidennessä kohteessa tyhjensin vesilasin ja puhuin pikkuvarpaan kynnestäni sekä reikäisistä sukista.

Jokaisessa asunnossa sain halauksen.

Nyt huhtikuussa kylmällä säällä

Yöllä ei nukuttanut: kenties mieltä painoi karvas tappio illan Kimble-pelissä. Aamulla kanniskelin sohvaa asuntooni (kun kerran halvalla Huuto.netistä sain).

Sitten kirmasin kokeilemaan messutytön roolia, ja jouduin toteamaan, ettei se homma minulle sovi. Ei minusta ole hymyillen tyrkyttämään ihmisille lehtisiä, seisoskelemaan tuntikaupalla ja juttelemaan satunnaisesti ventovieraiden kanssa mitä omituisimmista aiheista, joista en oikeasti tiedä mitään, mutta yritän esittää, kuin jotain tajuaisin.

Ehkä oluen ympärille rakennetussa tapahtumassa olisin tuntenut itseni kotoisammaksi, mutta kodinrakentajien ja remontoijien maailma on vielä pikkuisen vieras.

Nyt pitäisi pian lähteä taas. Eipä tässä ole olo kovin levännyt, joten en ihmettelisi, vaikka nuukahtaisin jonnekin sohvannurkkaan.

"En osannut aamuyöllä nukkua

Heikko valo
tulee huoneeseen
jossa on ohuet verhot
en ehkä tarvitse sinua
nyt huhtikuussa
kylmällä säällä
tulen viereesi
tulen viereesi"

Ultra Bra: Heikko valo

Täällä säädetään

Jos täällä nyt sitten tulee haamupäivityksiä runsaasti, niin kaikki johtuu siitä, että patistin naapurin uusimaan ilmettäni. Kun se erehtyi jo muinoin asian lupaamaan.

Ei ole siis helppoa Justinillakaan. Mutta lupaan korvata tämän vaikka lihapullasämpylöillä.

Niin, siis kaiken muun hyvän lisäksi Justinin vieressä maistuu uni. Ainakin elokuvateatterissa.

Ruikonperän kultakurkku

Kotona odotti uusin Image-lehti, jonka kannessa huomasin otsikon "Jaakko Teppo. Unohdettu kansan ääni." Oli pakko heti etsiä itse juttu ja lukea se: miten ihmeessä Image kirjoittaa tästä takavuosien viihdyttäjästä (tekstin laatineet Ilkka Karisto ja Tommi Nieminen)?

Jutun perusteella Jaakko Teppo on ilmeisesti monille ikäpolveni edustajille tuntematon suuruus. Itäsuomalaisille mies ja laulut kuitenkin lienevät tuttua tavaraa, sen verran kappaleet ovat paikallisissa radioissa soineet ja itse maestrokin alueella keikkaillut. Itse muistelen nähneeni Jaakko Tepon ainakin kotikuntani kesätapahtumassa joskus lapsuudessani. Silloin en kyllä ymmärtänyt, mikä isääni niissä kappaleissa niin huvitti.

Mutta jos nyt minulle ja kotikonnuilta tutulle ystävälle Raudikolle laittaa soimaan vaikkapa Hilman ja Onnin, jossa lauletaan kravattisonnista (eli keinosiementäjästä, jos termi on jollekin outo) ja itäsuomalaisen peräkylän menosta, voi olla varma, että meidät saa hilpeälle tuulelle.

Imagen jutussa mainitaan myös syntymäkuntani ja sen viriiliys:
"Liperissä ohitetaan Täyssinän rauhan (1595) raja. Asutusta on yhä harvemmassa, kinokset maantien varressa ovat kasvaneet miehen korkuisiksi. Kyläkaupat tien varressa on laukkautettu, aitat lahoavat pystyyn niittyjen laitaan.
Maitolava."

Tuoltahan se pitäjä näyttää, kun sinne etelän suunnalta ajelee. On siellä oikeasti kuitenkin sentään toimivia kauppoja ja muutama taajamaksi luokiteltu alue. Tarjolla myös halpoja tontteja ja asuntoja (huomattavasti maitolavoja suurempia), mitä isä muistaa mainostaa.

Jaakko Teppo kirjoittelee nykyisin kolumneja Joensuun ilmaisjakelulehteen Karjalan Heiliin, ja jutut voi peräti lukea lehden nettisivuilla.

Kaunis ja ylpee

Räntäsateessa bussipysäkillä seisoessaan toivoo, että se kaunis kevät alkaisi jo pian. Kun vaatteet vähenevät ja ilmeet kirkastuvat, niin samalla taas huomaa, miten paljon hyvännäköisiä ihmisiä kotikaupungissa asustelee.

"Olet nätti. Voisin sanoa kaunis, mutta se vaan kuulostaa vähän kornilta", sanottiin minulle joskus muinoin.

Vastasin, että minulle kelpaa hyvin olla nätti. Toki minua kauniiksi saa sanoa, mutta enhän minä täytä klassisen kaunottaren ulkoasukriteereitä.

Eräässä viestissä ulkonäköasia ilmaistiin joskus: "Olin baarissa katsomassa ns. hyvännäköisiä. Mutta ei ne ole lähellekään, valitettavasti."

Viesti osui maaliinsa ja upposi mieleeni: kylläpä minä olen kovin helppo lankeamaan kohteliaisuuksiin.

Söpö, hyvännäköinen, ilo silmälle, upea, hemaiseva, valoisa, viehättävä: sanojahan riittää, ja niitä kannattaa myös toisille jakaa. Tai kehaista sitten vaikka jotakin yksityiskohtaa: kun ystävällä on hänelle mainiosti sopiva uusi paita, niin miksei sen voisi tuoda julki?

Sitä samaa vanhaa

Jokin aika sitten äitini kertoi puhelimessa siivonneensa kaappejani kotikodissa (huoneeni on ollut jokseenkin muuttumattomana siitä lähtien, kun kymmenen vuotta sitten muutin pois) ja löytäneensä perhekasvatuksen vihkoni. Yhtenä tehtävänä oli ollut kuvitella elämäänsä 35-vuotiaana, ja minä olin raapustanut olevani silloin kolmen lapsen äiti, naimisissa ja asuvani maalla omakotitalossa.

Äidin mielestä tämä oli varsin huvittavaa. "Sinulle tulee kyllä kiire, jos meinaat nuo toteuttaa!"

Totesin, että se silloinen 15-vuotias teini ei ollut elämässään kokenut mitään muuta kuin kolmilapsisen perheen ja omakotitalon. Eipä tytönhupakko osannut kuvitella toisenlaista elämää. Lisäksi sen ikäisestä kolmevitoset olivat taatusti jo ikäloppuja, jotka ovat jo kokeneet tarvittavan hauskuuden ja voivat elää rauhallista perhe-elämää.

Nyt kokemuksia on jo pikkuisen enemmän, eikä omakotitalo kuulu ykköshaaveisiin. Kolme lasta kuudessa vuodessa taitaa myös todellakin olla hyvin epärealistista, kun ei ole sitä miestäkään.

Mutta mieleen tulee, että ehkä silti olen edelleen jollain lailla samassa tilanteessa: mistä voin tietää, millaista jokin toisenlainen elämä olisi, kun en ole sitä kokeillut?

Ehkä olisin loistava valtamerisukeltaja kaukana jossain? Kenties luontainen lahjakkuus opettajana? Mahdollisesti nauttisin kommuuniasumisesta Italiassa? Vai olisinko sittenkin parhaimmillani nauruterapian vetäjänä? Ehkä minusta silti tulisi loistava pikku kodinhengetär ja perheenemäntä? Voisiko suklaapuodin tai pienen konditorion pitäminen saada minut heräämään aina hymy huulilla? Tai olisiko pankinjohtajan pesti maalaispaikkakunnalla parempi? Löytäisinkö ravintotutkijana sisäisen ruokafriikkini?

Silti minä vain tallustelen näitä tuttuja polkujani, enkä edes uskalla ottaa riskiä siitä, että kokeilisin jotain muuta, edes pikkuisen erilaista. Mutta toisaalta tykkään niin monista asioista elämässäni, ettei ole vähäistäkään intoa niitä muuttaa.

Sateenvarjojen aika

Kummasti sitä tuntee itsensä fiksuksi, kun on ensiksi kuvitellut olleensa tyhmempi, mutta sitten hoksaakin toimineensa aivan oikein, mutta oli vain jo unohtanut sen.

Eli töistä lähtiessäni harmittelin, että otin aamulla käsilaukun, joka on maannut kaapissa jokusen hetken. En siis sitä, jota olen viime aikoina käyttänyt ja jonne viime viikolla sujautin pikkuisen sateenvarjoni.

Säntäsin töistä junaan, jossa sitten pengoin laukkuani ja koin ilahduttavan jälleennäkemisen sontsani kanssa. Siis olinkin älykkäästi aamulla laittanut sateenvarjon laukkuun, mutta töistä lähtiessäni en vain muistanut sitä. Sain hyvän syyn onnitella itseäni, ja ostin sitten mustikkapullan palkkioksi toiminnastani (tällaisiin herkkuhankintoihin pitää aina löytyä joku hyvä syy).

Ratikassa istahdin penkille, ja jalkani kolahti johonkin. Kas, pieni, kukkakuvioin koristettu musta sateenvarjo. Nostin sen ylös ja kysäisin, onko tämä jonkun lähistöllä olevan omaisuutta. Mutinoista päätellen ei ollut, joten totesin, että kyllä tälle hyvä koti löytyy.

Useita sateenvarjoja hukanneena päätin, että tämä yksilö saa tulla luokseni, kunnes se kenties omaehtoisesti etsiytyy parempiin käsiin.

Blogipoikamiesten väliaikainen säilytyspaikka

Tarjosin yösijan ja aamupalan sekä pikkuveljelle että blogosfäärin hienoille miehille. Tämä kolmikko alkoi suunnitella, että voisin tehdä asunnostani jonkinlaisen blogipoikamiesten (ja miksei tietysti muidenkin sinkkujen) turvakodin. Täältä poikamies saisi tarvitessaan yösijan ja aamupalan, ja sinkkunaiset voisivat tulla valitsemaan itselleen sopivan yksilön myös pidempiaikaiseen suhteeseen. Jokainen poikamies tietysti saisi esittelyteksin:

Oopa: Tyylitietoisen valinta. Hyvätapainen, hellyttävä, tykkää rapsutuksista. Pirteä ja reipas. Lonkkavika, ei sovellu jalostukseen.

Justsopiva: Hyvä suojeluvietti, ei räksytä turhasta. Raamikas, kiltti ja sisäsiisti. Sopii urheilulliselle lenkkikaveriksi. Rauhallisen, komean kuoren alla runsaasti energiaa.

Nyt kyseiset yksilöt tosin jo lähtivät jatkamaan elämäänsä omilla tahoillaan. Sinkkunaisten ei siis nyt kannata vaivauta kotikulmilleni siinä toivossa, että nämä uroot näkisi, mutta toki jatkoa ajatellen voidaan sopia esittelyaikoja!

Suosikkitreffi!

Oopa, Iltasanomien lukijoiden suosikki treffikumppaniksi. On se vaan niin ihana!

En ole Anneli

Eilisen kuvan perusteella näytin PA:n kommentin perusteella Anneli Jäätteenmäellä. Ja tottahan se oli. Nyt yritän olla jotain muuta.

Pikkuveli teki hyvää kasvispizzaa. Täytimme vatsamme, ja nyt juomme jälkiruuat, joiden seurana kuulemme Oopan treffikokemukset.

"Minä halusin tavata Annelin
Sillä tiesin sen minua vielä etsivän
Eihän elämä paljoa antanut
Sateenkaari päättyi nakkikioskille
Ravintolapöytään oksentaville naurettiin
Minä lähden Pohjois-Karjalaan
Vaihdan farkut verkkarihousuun
Kotiseudulle Pohjois-Karjalaan
Juon kaljaa auringonnousuun."

Meistä on moneksi ja iloksi

Pikkuveljen todellinen sisin paljastui peruukin myötä: Mervimattihan se siinä! Kehtaa vielä syyttää siskoaan krapulasta, joka tosin on tältä erää jo voitettu.

Tänään olisi tarkoitus viedä pikkuveli Juttutupaan kuuntelemaan Laura Sippolaa ja Tuure Kilpeläistä. Mukaan otetaan tietysti myös muita mukavia ihmisiä: mikäli Oopan (ei kuulemma edes kannata linkata Pintaliitoblogiin, koska kukaan lukijani ei enää klikkaa itseään sinne näiltä sivuilta) treffit eivät veny ennakoituun neljään vuoteen, niin hänet nappaamme mukaan. Oopa sieti sen verran ansiokkaasti seuraamme eilenkin, joten uskoakseni hän suoriutuisi myös toisesta illasta.

Näillä näkymin naapuruston Seis seis seis -biisiin tykästynyt nuorimies liittyy joukkoomme, kuten Koirablondikin. Jos näistä aineksista (gintonicia tietysti unohtamatta) ei saada riemukasta iltaa aikaan, niin johan on ihme!