"Mitä tyhmempi mies, sitä hitaammin hän kävelee."
Tämä viisaus löytyy kuulemma Jyrki Lehtolan suomeksi toimittamasta Säännöt - miehen kirja -teoksesta.
Ilmankos olen aina ollut sitä mieltä, että kahdenkeskisiin tapaamisiin soveliasta toimintaa on kävely (suuremmalla porukalla kävelyn ja juttelun yhdistäminen on hankalampaa). Tosin aiemmin olen perustellut mielipidettäni sillä, että kävellessä pystyn muka yhdistämään hyötyliikunnan tapaamiseen ja pääni saa tarpeellista tuuletusta, jonka ansiosta pystyn tuottamaan fiksuja ajatuksia. Tai siis ylipäätään kykenen ajattelemaan.
Päteeköhän kävelynopeuden ja älyn korrelaatio myös naisiin?
Olen usein saanut kommentteja siitä, että viuhdon menemään liian vauhdikkaasti. Hiukkasen olen opetellut jarruttamaan itseäni, etten aina harppoisi, etenkin, jos jalassa on korkokengät ja seuralaisella on selkeästi verkkaisempi tyyli.
Mutta nyt voin sentään perustella rivakkuuttani älykkäästi.
maanantai, marraskuu 06, 2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
3 kommenttia:
Jaa´a. Kummallinen "viisaus" Minä kun tykkään löntystellä rauhallisesti. Siinä ehtii havannoida ympäristöään paremmin ja mietteillekkin jää enempi aikaa. Eikö se älytön kohkaaminen ja päätön ryntäily ole vähän hölmön hommaa?
Jos on kiire, niin sitten mennään pyörällä tai julkisilla.
Rauhalliset sunnuntaikävelyt ovat toki välillä ihan ok, mutta minulla ajatukset tuntuvat lähtevän paremmin lentoon sitten, kun sykkeeseen tulee vähän vauhtia. Ei se mielestäni ole vielä päätöntä ryntäilyä :)
Pyörä on toki kiva, muttei sillä talvella viitsi paljon poljeskella, ja usein kävelen ennemmin lyhyehköt (pari kilometriä) matkat, kuin hyppään ahdistumaan julkisiin.
Käveleminen on loistava juttu ja ainakin minulta se vie hermostumista pois, jos sellaista on jostain syystä ilmaantunut.
Tuosta havainnoimisesta muistui mieleen eräs pappa, joka Hansakorttelissa (Turku) kertoi minulle: "Ei tartte katsoa kauniita ja rohkeita, kun täällä istuessa näkee niitä samoja asioita".
Lähetä kommentti