"Kommentoi kolmea eri blogia niin, että komppaat blogissa esitettyä ideaa, lisäten vielä jonkun täydentävän uuden ajatuksen. Linkitä näihin kolmeen paikkaan omassa blogissasi ja raportoi kokemuksestasi."
Ajattelin, että helppo homma, kyllähän minä noita kommentteja viskelen. Mutta haasteeksi tuli "täydentävä uusi ajatus": yllättävän vaikeaa oli löytää nyt vakioblogeistakaan jotain sellaista, josta olisin kokenut voivani ilmaista jotain nokkelaa.
Ensimmäisen kommentin jätin Qimkille, joka kirjoitti: "Ok, olin hieman liian nuori Dingoon, mutta Neljä Ruusua. Hep!"
Tunsin jälleen kerran samankaltaisuutta ja vastasin: "Neljä Ruusua, hep! Sitä ennen ja osittain samanaikaisesti ehdin läpikäydä myös Miljoonasade-vaihetta."
Kari Haakana kertoi Tietokone-lehden perustaneen radioaseman. Koska Haakanan kanssa juttelin ihan naamakkain viime lauantaina, piti tätä tietysti kommentoida: "Kivaa, saa kuunnellakin sinua! Tuleeko videopätkiäkin tarjolle, niin saisi katsoakin? ;)"
Kolmas kommenttini oli yksinkertainen, eikä sisältänyt suurempia ajatuksia: onnittelin Kaarelan Tiinaa kihlautumisesta.
Jotenkin jäi hämmentynyt olo tästä kommentoinnista. Marinadin roolissani kommentoin sekalaisesti ja sinne tänne, ilman suurempia älyllisiä tavoitteita, mutta nyt, kun kommentointi olisi pitänyt julkistaa, niin taisi kynnys kommentointiin myös nousta. En ole yleensä ilmeisesti kovin tietoisesti miettinyt kommentointiani, vaan se on mennyt fiilispohjalta, niin kuin varmaan monella muullakin.
Toisaalta olen yllättynyt siitä, että kaksi tähän leikkiin mukaan lähteneistä eli Digikon Pirkka ja Pohdiskelevan Liftarin Teppo ovat nyt yhtenä kommentoitavana bloginaan kertoneet Marinadin (kannattaa tietysti ehdottomasti lukaista molempien tekstit). Tunnen tästä hämmentävän suurta ylpeyttä: hei, herätän ajatuksia!
Toisinaan kommentoin myös Mari Koo-nimelläni. Tällöin aiheena on yleensä kuluttaminen, jatko-opiskelu tai blogikirjoittelun pohtiminen, ja näin ollen ne ovat enemmänkin asiaa. Nyt en laittanut yhtään kommenttia tällä nimellä.
Tekstit
4 kommenttia:
Kiitos kokeilemaan lähtemisestä! Muutkin ovat tuskitelleet riman nousevan, jos kommentoimistaan ihan tietoisesti ajattelee ja joutuu raportoimaankin siitä vielä.
Normaalistihan itse kunkin blogipersoonan kommentointityyli tulee tutuksi niille, jotka lukevat samoja blogeja, mutta muille mitään mielikuvaa ei tule, ellei sitten käytä jotakin erikseen siihen valmistettua työkalua kuten cocomment.com -jäljittäjää.
Tämän harjoituksen tavoitteena oli saada yhteen ketjuun talteen kourallinen linkkejä, joista blogimaailma vähemmän tuntevat voivat tutkia sitä, miten blogeissa voi heitellä ehkä keskeneräisiäkin ajatuksia ilmaan ja nauttia siitä, että niitä ehkä rakennetaan eteenpäin.
Tämä leikki liittyy alun perin Jeren & co. järjestämään epäkonferenssiin ja siihen, että yliopistoyhteisössä tiemmä on bloggaamisesta jossain määrin kiinnostuneita, jotka eivät ole aivan vakuuttuneita siitä, mitä hyötyä bloggaamisesta voi olla.
Jep, ihan kivaahan tämä oli, ja tuli samalla hiukan enemmän pohdittua sekä omaa kommentointia että kommentointia ylipäätään.
Haa, bloggausmetaa.
Tuli muuten kiemurreltua hetki kun katsoin mitä etusivultani tällä hetkellä löytyykään (pikkujoulupohdinto ja Terrance & Phillip). Jos itse seuraan linkkiketjua, luen linkitetyn blogijutun ja klikkaan usein vielä etusivulle nähdäkseni onko siellä muuta kiinnostavaa. Nythän mun blogin päälaji, haircut, on sentään jo tästä asti selvä, mutta ketjun alku on Tuijan asiablogissa ja lukija tulee mahdollisesti sieltä epäkonferenssista. Hei vaan.
- Mä oon muuten vieläkin hämmennyksissä verkkopersoonastani. Nimimerkin takaa ei kohteliaisuussyistä tunnu kivalta kommentoida, jos kirjoittaja esiintyy omalla nimellään. Kuitenkin luen koko ajan enemmän kirjoituksia joihin tekisi mieli reagoida ajatuksella. Pitäisi olla kai asiaminällekin oma tukikohta. (Tällä hetkellä asiakommentit ja -postaukset jäävät kokonaan kirjoittamatta. Hassu ratkaisu.) Qimki ei ole se rooli jossa haluan profiloitua jokajalla päin, mutta se on kuitenkin julkinen rooli joka alunperin arjestaan kavereille kirjoittaessaan alkoi tutustua myös uusiin ihmisiin verkon kautta, ei sitä halua tuhota. Asiaminää pidättää vielä hieman "kenen leipää syöt sen lauluja laulat" -ajattelu.
Tuijalla ja sulla on ollut hyviä kirjoituksia verkkopersoonallisuuden rakentamisesta. Minusta näyttää että Marinadi / Mari K on aika toimiva jako. Asiablogi on ikäänkuin cv ja tämä sellainen "harrastukset" osio. Lukijallekin on heti selvää missä roolissa kulloinkin kirjoitat, ja blogien ollessa näin erilliset voi valita mitä lukee. Kategorioiden käyttö ei tee niin selvää rajaa, paitsi jos lukija teknisesti valistuneena tilaisi vain haluamansa kategorian feediä. Mutta minäkin luen mieluiten Blogilistan suosikkien kautta, pelkkä teksti jossain syötelukijassa on tylsän näköinen.
Ehkä mulla on vielä edessä arkistojeni ratsaus ja verkkopersoonan jako viralliseen ja epäviralliseen. Sellaiseen että molemmat kestävät päivänvalon ja lukekoot ketä kiinnostaa, äiti, pomo tai alaiset. Se kuitenkin tuntuu selvältä että nimimerkkiä ei voi ikuisesti varjella tulemasta yhdistetyksi oikeaan ihmiseen, ainakaan jos on työnkin puolesta verkossa.
Toim. huom. Tämä on taatusti bloggaushistoriani pisin kommentti. Yleensä vain kuittaan jotain lyhyesti ja oikeastaan näin pitkä kommentti olisi korrektia survoa omaan blogiinsa. Kiitos ja anteeksi :)
Ai niin: Mieto Marinadi on varmasti eräs blogien solmukohta tätä nykyä, sellainen kohtauspiste. Hyvä sua!
Qimki: Toki saa joskus vuodattaa kunnolla! :)
Minulle ainakin toimii tämä Marinadi/Mari Koo -verkkoidentiteettijako. Jos kirjoittaisin vain asiablogia, niin sitten jäisin paitsi monesta asiasta. Marinadi sallii luovimisen "tavisblogaajien" joukoissa (joka on minulle tärkeää) ja Mari Koo on sitten asiallinen. Kuten kirjoitit, niin oikealla nimellä on kivempi kommentoida "asiaa".
Harva varmasti blogia aloittaessaan tulee miettineeksi näitä asioita. En miettinyt minäkään. Mutta jotenkin asia johti toiseen ja tässä sitä nyt ollaan!
Ja kiitos kehuista: kiva, jos tämä blogini tuntuu edes jotain blogosfäärin kolkkaa yhdistävältä. Varmaan johtuu siitä, että olen tutustunut niin moniin blogaajiin naamakkainkin ja toisaalta siitä, että häärään aika paljon moninn tavoin blogien parissa.
Lähetä kommentti